Aihearkisto: runot

Suru

miten paljon helpompaa olisi

jos ei välittäisi

ymmärtäisi rajoja

joita ihmiset ovat itselleen asettaneet

joita heidän päähänsä on paalutettu

piikkilangoin joiden sisälle ihmiset

ovat asettuneet kuin kotiinsa

epäkodikkaasti

              sanoisitko katsokoot itse eteensä

              ei se mene niin

              eivät he paljoja sanoja tarvitse

              vain merkin siitä

              että olet tajunnut

              että olet jotenkin silmät auki

pyyhin pölyt

lasken liinan hiljaa

piirongin päälle

suoristan kuvat vastakkaisilla seinillä

että voisivat vihdoinkin katsoa toisiaan

suorassa silmästä silmään

jätän heidät kahdenkesken

painan oven hiljaa kiinni


Avaruudet

Ihminen kutistunut maapallonsa kanssa pieneksi hituseksi universumissa tuhoon tuomitun maailmansa kanssa onko sillä merkitystä tapahtuuko se sadan vai miljardin vuoden päästä Kenelle on kenelle ei mutta periaatteessa Ehkä sitä satasta voidaan siirtää tuonnemmaksi Jäljelle jää sen merkityksen löytäminen tästä ja nyt Kääntyminen sisäänpäin Sisäavaruuteen Sitten huomaat että se on suuri hotelli jossa sinulla on käytössäsi vain yksi huone Tietoisuus Sinusta alkaa tuntua että kaikista muista huoneista nähdään sinun huoneeseen mutta itse et voi nähdä niihin Löydät sieltä huoneesta kyllä kaikenlaisia ihmeellisyyksiä Et saa niistä kuitenkaan pitävää otetta Ne ovat kuin vettä jota voit käyttää mutta haihtuvaa kuin kosteus ihollasi Olet apina joka yrittää löytää radio-ohjelman laitteen sisältä Paljon on saatu selville ei vielä sitä paljonko selvitettävää on jäljellä Alkuoletuksissa tarvitaan nöyryyttä joka näyttää olevan vaikeaa Erityisesti niille joilla on suurin valta ja voima vaikuttaa asioihin Jos tämän sisäavaruuden voisi rajoittaa aivoihin Sekin johtaa umpikujaan: jos aivomme olisivat niin yksinkertaiset Että ymmärtäisimme ne Me olisimme niin tyhmiä Että emme ymmärtäisi niitä Ja jos laajennamme tämän ulkoavaruuteen emme pääse ainakaan sen helpommalla Silti kaiken sen mitä ihmisen on mahdollista käsittää hänen on syytä käsittää Sillä vähempi on sen kieltämistä että on ihminen Vielä enemmän elää sen käsityksensä mukaan Olla valmis erehtymään ja korjaamaan erehdyksensä Tarkistamaan paikkansa suhteessa kaikkeen ja kaikkiin Luopumaan raskaista suojakilvistä jotka tekevät elämän kankeaksi Silläkin uhalla että ihoon tulee helpommin naarmuja Jopa haavoja Mutta siihen ”meidät on kutsuttu” Kutsuja jääköön jokaisen itsensä arvioitavaksi


Kaikki käy?

jos kaikki käy sinulle

sinussa on kaikki värit yhdessä

 jokaisen voimakkuus nolla

ja värisi siis musta

et elä etkä kuole olotilasi on

absoluuttinen nollapiste

jos sinulle käy kaikki

viite: http://runotorstai2.wordpress.com/2013/05/16/287-haaste/


Vallan olemus

vahingossa kai

syntyi yhteistä hyvää

oman edun sivutuotteena

saatanalliset säkeet veressään

esivallan väkivallalla

jumalallinen naamari tai järjestys

kun pahuuden olemus riistäytyy

kuten kipinä metsäpaloksi

kuten kokaiinikaupan voittoprosentti

on ainut vakaa ja dollarinippujen

sitomiseksi tarvitaan oma kuminauhatehdas

tai punnitusvaaka

saatanallisjumalallisen

valtiollisen valtatyhjiön

tilaa kärkkyy pelkästään saatanallinen

narkokapitalismi

kuolemaa halveksuvin ilmein

siitä eteenpäin kaikki on sumun peitossa


Proosallista ja lyyristä

 

puhdistin langalla

kolme hammasväliä

luin ajatuksella kaksi runoa

ja lähdin lenkille

tavoitteena juosta kiinni yksi idea

 

satoi niin että laulurastas

kuulosti vesimusiikilta


Objekti ja subjekti

 

lentoyhtiö vakuuttaa
että viat ovat erittäin harvinaisia
silloinkin kyseessä ovat ylimääräiset objektit
yleensä lintu tai lintuparvi joka
jostain syystä joutuu moottoriin
 
objektien näkemystä subjektiin
sekaantumisesta ei ole tiedossa

viite: http://yle.fi/uutiset/lentokoneen_moottoriviat_erittain_harvinaisia__linnut_pahin_uhka/6619654


Tex Willer

Takaniityn pitkää sarkaa kaventavat

pensaat kahta puolta

             kääntöovet hirsisaluunaan

pärekatto rappiolla kuten kuuluukin

*

Lehmipojat hevosineen

heinähäkkeineen tätä katua

kerran kulkivat

pianisti siirtyi kuusimetsän syvyyksiin

             tilttalttaamaan

gogo-tytöt muuttuivat

             harsosääskiksi

seriffi ja rosvot

             roskapankin ryöstivät

paratiisisaarellako elelevät

*

Ladon sillan alla

sadehetken varalla

vielä vähän lukukelpoinen

Tex Willer kuuskytluvulta


Kadonnutta maaseutua

Rakennusten ympäröimällä

sisäpihalla kattava otos

vuosikymmenten konekannasta

metallin ja sen työstön tihentymä

                   hevosvoimien museo

rautapyöräisestä Farmalista alkaen

seassa leskenlehtiä

Ulkopuolella tanhuan vartijana

                   mahtava kuusi

jonka kylki oli kylän ilmoitustaulu

jo puoli vuosisataa sitten: sonniosuuskunnan vuosikokous

pienviljelijäyhdistysken syyskokous ja telttakokous

Tie on kulkeneet sen molemmilta puolilta ja

                  tinkimaitolaiset talloneet

kuusen varpaille kunnes jakelu loppui

ja uusi tielinja etääntynyi kuusesta

jätti sen rauhaan rauhaan jäi koko talo

ja sen ympärille kasvoi suojaava metsälö

Tienluiskassa haalistuneensiniset

                 työhaalarit levällään

kuin mies olisi asettunut kerran

ruokalevolle kädet niskan alla

ja haihtunut vähitellen haalareistaan


Mielikuvitus

unelmahöttöä ja mörköjä

on tarjolla vähän

huonomminkin varustetuissa

sekatavarakaupoissa

mihin tarvitaan mielikuvitusta

kun todellisuus on ihmeellisempää

viite:

http://runotorstai2.wordpress.com/2013/05/02/85-haaste/


Valta ja tuomio

kansakoululaisena vilkutin
mustalle kiiltävälle autolle
sen takapenkillä istujalla
mustan hatun alla kalju
konepellin päällä suomenlippu pystyssä

vuosikymmeniä myöhemmin  Hietaniemen hautausmaalla
mustan kiiltävän kiven takaa juoksi orava
sen oikeasta etujalasta
puuttui tassu

sharian lakia tuonpuoleisesta


Piha

talon pihamaalla
harvakseltaan kauhtunutta
heinää vireätä sammalta
tuulen kuivaamat lehdet levällään
ratisevat jalan alla
koivun latvaviuhka pirstoo
taivaan sinisen jään säröille

ketun kokoinen koira unikerällä
sen juurella


Ilmatilassa

äänettömyydessä

           liikkumatta

sängyn jalkopäässä kattolistan naulassa

kuin lintukallion kielekkeellä
                                                      makuupussini

           sen untuvat lepäävät

           painottomina kuin kerran nousevissa

                                                      ilmavirtauksissa

rantatyrskyjen ankarassa jyrinässä


Sirpaleita (19)

 

 

bussin takapenkillä ei enää

kierrä kossunpuolikas

kuskilta salaa eikä nähden

hissun kissun vaapulavissun

ei täällä kukaan häiriköi

matkalla halki maaseudun

*

bussi kulkee

yhä harvemmin

kuski polkee jarrua

auton ikkunasta nähtynä

harvennettu metsä on pinnasänky

sisällä lelutaloja

*

lokakuussa istutetut

valkosipulin kynnet

alkavat naksutella varpaitaan

nousevat kohta seisomaan

ja venyttelevät selkäänsä


Päiden tiloja

tuuli heiluu

koivut humisevat

            huimaako lintuja pää alaspäin

jyrinä liikennöi ilmatilaa

pitkiä CO2 – huutomerkkejä troposfäärissä

            kenelle siellä huudetaan noin

tornista näen joutseniä jäällä

ja hartioita myöten veden alla

            meneekö niillä vesi päähän

näiden kiikarien kantokyky ei yllä sinne

missä arat ja harvinaiset muuttajat uivat

            mitä ne pelkäävät


Koiran siesta

tämä runo on koiran ansiota sen häiriöalttiuden

en voi tehdä remonttia en käyttää työkaluja

                sen päivälepo keskeytyy

                alkaa kävellä levottomana

                kohdistaa katseita kuin kysymysmerkkejä

kysymysmerkit kiusaavat naista

ristikot eivät suju syyllisyys kasvaa

                 koira kiepillä matolla

                 nainen sohvalla sanaristikolla

                 minä sängyllä kirjoituspuuhissa

niin on hyvä kynän rapina

ei häiritse kumpaakaan


Guilty

Ihminen tappaa

luulee olevansa mahtava

kun tappaa paljon

mannerlaatat liikahtavat

järkytyksestä varmaan

kuka ilmoittautuu syylliseksi


Runo

onko se runo
    yleisön suosikki
        se liplatus laplatus
Hamelnin pillipiiparin perässä kuljetaan
    lasit kädessä istutaan kuunnellaan
vai onko se runo se musta ruhjova ratas
    jonka alta juostaan karkuun vavisten
        mikä se on se runo
                elämyskauhua
eilinen kadonnut päivänpaiste ihana illan kajo
suurtuotannon tasalaatuisuudesta
    myönnetty takuutodistus
kuluttajansuojana inkontinenssisuoja
    pääsylipun kylkiäisenä

 

 

 


Huhtikuuta

k
aar
nanroskia
kaulassa ja korvissa
silmiä varoen ponnistelen ylös
läpi tiheän oksiston alhaalla maan
nousemaa juurilaho tekee työtään
koneenruhjomassa juuristossa ympärillä
pimeä suhina lisääntyy Otava on latvan takana
Kassiopeiasta näkyy muutama tähti laho tekee väsymättä
työtään mutta mitä minä teen täällä humalahorteen vai unissakävelyn
vuoksiko
vai Vakaa
vanhako
minut tän
ne loihti

                      ilmassa
sinkoilee
irrallisia nuolia
tuntemattomista jousista

                      välähdyksiä
etäisistä                                                      jäisistä tyrskyistä
ulapalta jonka nimeä en tiedä
yksinäinen tähti kuin yksittäinen kivi karulla rannalla
miten siitä voisin arvata juonen
miten siihen luottaa
tintit tiiskuttavat  ti-tyytään hädissään jo ennen aamua

 

viite: http://runotorstai2.wordpress.com/2013/04/11/337/


Nopeat ja hitaat tartunnat

 

Näen sen kuten sokea näkee aivoillaan

           silmillä näkee vain nopean häivähdyksen

           vauhkoontuneesta laumasta kun se

                       syöksyy kuiluun yli rotkon reunan

 

Sitä on ilmassa se tarttuu ihmisiin

           valtaa tilan kuin astiansa yli paisuva taikina

           kun pöytäkään ei riitä valuu lattialle

                      koko arki jalkoja myöten takertuu siihen

 


Rakenteet

 

Soljukoon sanani lauseiden läpi

kuten hirsitalon hengitys

jossa seinät pitävät tuulta loitolla

            päästävät höyryä läpi

            tekemättä kastepistettä kylmälle sillalle

 

Ei ole hyvä sulkea höyryjä

            pää kostuu ja homehtuu

rakenteiden pitää hengittää

ilman molekyylien kulkea ja sanojen

 

Lattian ja lauseen maalämmössä

paljaat jalat viihtyvät

ja hengitys helppoa