kymmenen pientä mummon nassukkaa: yksi
teki viisi vuotta rintamalla pyssytöitä neljäkymmentä
kirvestöitä kotirintamalla sydän petti vanhana toinen
katosi tyystin osuiko ammus Kannaksen keskityksessä vaiko Siperiaan vaipui kolmas
paloi panssarinyrkin lieskassa neljäs
sotavankina piikkinen mies kuolemakin uskalsi viereen vasta vanhana viides
oli jauhopeukalo-mylläri monta tautia ennen lähtöä kuudes
tolppa-apinana kansantautiin menehtyi vitkalleen seitsemäs
nuorin ja hulivilihummeripoika merta kynti kunnes veden maaksi vaihtoi kahdeksas
vielä porskuttaa vain kasviksia narskuttaa
ja sitten tytöt yhdeksäs
äijät pysyi kurissa hänen nakkikioskillaan
siivosi laivat siivosi itsensä hengiltä kymmenes
hoiti ja hoivasi omat ja vieraat sinkkiarkussa Turkista palasi
siinä oiva sarja mummon kymmenen nassukkaa
*) Tämän viikon innoittajana runontekoon on teksti:
”Pistekirjoitusta. Vastapäisestä kerrostalosta viisi valoa, puiston katuvalot, kuusi, seitsemän pistettä, silmäpuoli auto, kahdeksan. Rannassa vene väärinpäin, yhdeksän, alla tuikkii silmä, kymmenen, haluani etsien, Kiinaa, kaivoin ja kaivoin, alussa seisoi kiitos, lopussa mykkä manner, yksitoista, istun, syön pannukakkua ja kaipaan punaista robottiautoa, kaksitoista, puhuminen on vaikeaa, kolmetoista, neljätoista, tuuli kopeloi veneen suojamuovia, ystävyydellä ja seurustelulla ei ole eroa, viisitoista, vesi on korvissa, aamu, majakanvartija nukkuu tai on uimassa, kuusitoista, nainen on viisas kuin valas, mies on kalassa, seitsemäntoista, sinä, vuosirenkaat, taivaan kappaleet, pyryttää sanoja, minähän sanoin sinulle että, kahdeksantoista, merivettä, yhdeksäntoista, ovi, tuossa on ovi, perään en huutele, kaksikymmentä, mustaa leipää, pilviä, paljon pilviä.”
Risto Oikarinen: Puupuhaltaja, Otava 2005 s. 31
sanapasanen 