Aamuyöstä kellojen rytmikäs

kalke koparoiden napse kun

satapäinen tokka laskeutuu

laaksoon verkkaisesti nulkaten

Veden taukoamaton pohina ja

telttakankaan pauke nousevassa tuulessa

Iltapäivällä auringosta ja ravinnosta

raukein silmin katselen

kotkan spiraaliliitoa nousevissa virtauksissa

Korppien utelias kornunta

ja jalohaukkojen kimakat äänet

Porot näyttävät kirpuilta

taas kaukana ylälumilla

Tummuva kero punertuu

ilta viipyy aamuun asti

Vastarinne säilyy valossa

kun yön läpinäkyvä viitta

putoaa purojen ylle

ja kaste pisaroi

varvikon

(Näillä toivotan teille kaikille hyvää kesän jatkoa. Pidän taukoa pitempään ja toivon palaavani kirjoittamiseen loppukesästä. )

Valittaako lähde miksi synnyin

vedenjakajalle

puolet vesistä laskee itään

toinen puoli länteen

pitkin puroja jokiin

läpi järvien meriin

kylmiin ja lämpimiin merivirtoihin

tunnistavatko toisensa

muistavatko yhteisen alun

jos jossakin kohtaavat

Tavarataivaan reagointiautomaattia ei kiinnosta
linnunradan liike ja asema suhteessa vielä suurempaan
kosmoksen systeemiin eikä tämän aikakauden nimi
jonka se saa tulevilta tutkijoiltaan
runsaus ei ole ongelma sillä kierrätys ja kirpputorit
lopulta jätteenpoltto hoitaa homman

Lapsesi voit kastaa täällä ja kun kasvaa
hän voi pelata kauppaketjun merkkistä turnausta
sen sisäpihalla toistaiseksi joutuu käymään kotona
nukkumassa kun tulet vanhaksi voit osallistua
sen kappelissa hartaushetkiin …hautajaisia ei tule sillä
taivaassa ei tietenkään kuolla: kaupalla ei ole
varaa menettää maksavia asiakkaitaan

Kun katson kasvojasi näen

taustalla järven jossa olet

pessyt silmäsi unesta josta vaikenet

äänellä jolla vaikeroit kun kukaan ei ollut kuulemassa

korvat täynnä mehiläisvahaa

ja mehiläisten surinaa jota säikähdät

Mehiläisiä hermostuttaa ja ne pistävät

ja se lievittää sinun tuskaasi joka on

muuten nimeä vailla

Aamuyön avoimesta akkunasta
kuulin lehtokertun palanneen
parin vuoden tauon jälkeen Ei se sama ollut
laulu oli tunnustelevaa lirinää kuin kysymys
onkohan tämä minun paikkani

Muutaman päivän jälkeen se oli saanut
myöntävän vastauksen ja laulu solisi
kuin pitkä pissi pönttöön

Vihervarpunen vailla pyrstöä

siivet riekaleina hyppi karkuun

otin kiinni hellittelin hetken kämmenkupissa

sitten pistin tunteet rullalle ja rullan taskuun:

paiskasin päin kiven kylkeä En halunnut

enää sen kohtaavan leikkiviä kissoja

Puut huojuvat tuulessa puiden

lehdet kiiltävät valosta aurinko

kuumentaa kasvoja tie huojuu

silmissä mieli aistii jotakin

enemmän kuin silmät näkevät

tai ajatus osaa

Käydäkseen viisaasta parantumaton

romantikko rakensi tunteiden taimille

varjon älyn päivänvarjosta

etteivät versot menehtyisi kuin keuhkotautiset

runoilijat mäntykankaiden parantoloissa

ajan ivan paahteessa

Yritti totuttaa niitä elämän tosiasioihin

kyynisyyden siedätyshoidolla

Taimet kalpenivat ei tullut puuta ei pensasta

Vähä älykin heitti hyvästit

Kirjoitan tätä tiedät missä

             kamiina palaa kovin kitumalla

                        kukkapaperia ei nyt ollut kuten joskus

            suothan anteeksi Lii tämän paperipussin

Täällä sataa

              likaämpärini on täynnä

                         ei minusta

              katosta tippuu vettä

Tule Lii tupakalle

              muuta minulla ei ole

                         paitsi antabusta ja bentyliä

             jotka lääkäri määräsi

Luin vanhoja käsikirjoituksiani

             osa oikein hyviä

                         osa epäonnistuneita

Hämärä sade on osa minua

              mitäpä siitä onhan rakkaus

sytytän nyt kynttilän jalkaan

              jonka lähetit se palaa

                          ehkä puoli tuntia

poltan kynttilää aina Sinulle

              kirjoitan aamulla lisää

ellen liukene tähän sateeseen

Siihen aikaan kun sisämaakin oli meren vallassa

rapu kiipesi puussa veden rajaan siinä

se mätti pikku kätösillään suuhunsa

ruotsinlaivoilta mereen heitettyjä hampurilaisia

Mutta sitten vesi laski ja laivat jäivät kuiville

rapu jäi puuhun suu auki ihmettelemään

niin että silmät tipahtivat päästä ja vatsa

turposi nälänhädästä

Siihen se kivettyi

puun kaulaan kuristusotteella

Metsä hiipii rajan yli

ryömii ali luikertelee läpi

empii uskaltaako pitemmälle:

syksyllä miehet tulevat ja

niittävät kaiken matalaksi

Pinkopahvin ja hirsien välistä

löytyneessä kirjeessä kysytään

tulivatko taalat perille

ulkoseinällä ampiainen kerää

puunnöyhtää pesätarpeikseen

Muu kulttuuri on nukahtanut

Jos kaivon kansi lahoaa

ei niin puhdasta vettä

etteikö uneksija huku

kun sinne putoaa

Mies nojaa keloon

pää on puuta myöten puu päätä vasten

puu ilman kaarnaa pää ilman karvoja

puu on tehnyt historiaa mies on lukenut

puidenpäitä alkanut muistuttaa

lukemaansa imeytyä hiljaa puun sisään

Silmät jäävät repsottamaan pintaan

Pelto viettää nyt

mustavihreitä päiviään

oraiden rivistöt osoittavat mieltään

korkeamman päämäärän puolesta

Nykymenon symboli

on tasaikäinen puupelto

joka hakataan kerralla ja tongitaan

häväistään tunkioksi metsä joka

halusi kasvaa eri lajeja

eri ikäisiä ja korkuisia puita

mutta se on pistetty hoitoon kuin aikoinaan

rautaesiripun toisinajattelijat

Jytkyt jysähtävät maahan

jäät ryskävät laitoihin

jääpitoihin karvasta makua:

katkennut luu verinahka ja kaatuva suu

sun pojat on niin sunfatirallaa

ollos huoleton valvira valvoo supo suojelee

sunpojat on niin sunfatirallaa

Yhdet vartioivat reviirin

pohjoista rajaa jääkarhuja vastaan

toiset torjuvat Siperian tiettömiltä jokivarsilta

tulevia tuulia ja kolmannet

punaisen hiekan mukana lentäviä

mustia bakteereja Ovat

lauma jota yhdistää vain

vahtia rajattua aluetta jonka kivet

kasvavat kiveä kiven päälle

ja rupista jäkälää