Grid of posts 2×3

  Kivet lähtevät jokakeväiselle retkelleen haudoistaan neulaset ovat neulasia, varisevat hankeen kuten ennenkin vaikka metsä ei ole metsää, pelkkää puuta, materiaa joksi ihminenkin muuttuu koneistossa, joka antaa ihmis- materiaalille kaksi roolia: tuhoaja ja tuhottava      Säikkyjä lintuja näkee harvemmin, ne parantelevat traumojaan piiloissa lennettyään sota-alueiden yli, mutta tiedän pellon reunan, karun ja kivisen, jossa kevätesikot aikovat… Read more

    Voitko tanssia puuta, jonka oksat repeilevät räjähdyksessä juosta kissaa raunion koloon piiloon,  ulvoa jalkaan haavoittuvaa koiraa        Keskensyntyvän kuolemaa   Ei, et voi Joku muu tekee sitä jo sinun sijasta   Voitko kirjata norot, jotka valuvat nokeentuvaan lumeen ihosta tihkuen vaikka paleltaa, pommien sirpaleet kehon ja mielen haavat     Kesken… Read more

  Hänelle muut ihmiset ja kansat eivät ole itseisarvo. Niillä on arvoa siltä osin kuin ne edistävät hänen Venäjänsä mahtavuutta ja hänen kuolemattomuuttaan historiassa. Edellistä hän on päättänyt edistää alistamalla naapurimaansa ukrainalaisten itkua ja henkeä säästämättä. Se maa on hänelle kuin jälkiruokajäätelö pakastimessa, jonka hän haluaa syödä juuri nyt. Jälkimmäisen varmistuksen hän on aloittanut päättämällä… Read more

    onko aamu vai ilta Suunta ei kerro onko oikein vasemmalle vai oikealle, syvyys mennäkö ylös vai alas   Kirja ei kerro kuka kirjoitti tarinansa, lähti huoneesta oliko joku muu pelkkä kuvitelma vai nopea lähtö, vastausta on etsittävä ulkoa missä maailma kaatuu syliin ei lupaa olla ihmisiksi   eikä palaamisesta voi tietää   vastoin… Read more

  Monni on hyvin hyvin vihainen: Pekka Töpöhäntä on välttänyt ansan ja siinä sivussa nolannut Monnin. Hänen itsetuntonsa on aallonpohjassa. Siksi hän turvautuu Pilliin ja Pullaan, joilta hän haluaa kuulla ylistystä omista kyvyistään. Pelokkaiden hännystelijöiden sanat kääntyvät päälaelleen. Monni haukkuu heidät typeryyttä aidosti edustaviksi otuksiksi. Se ei estä häntä määräämästä Pillille ja Pullalle uutta haasteellista… Read more

  Olen paikassa, joissa ajan taju nyrjähtää: vanhan talon ullakkolla metsän piilossa ajan siirtymä                                           johonkin jota kello ei tavoita uni, jossa olen vankina luolassa,      joka on minä itse Tulvaveden virtaus täyttää luolan, joka on minä itse kellun sieltä ulos  kuin Nooan arkki Araratin vuorelle, juutun korkelle paikalle, näen kaukana hehkun, se ei ole… Read more