Grid of posts 2×3

Norot laskettelevat katolta syöksytorveen, ylistän niille                       niiden sujuvaa yhteistyötä, kiertokulun ihanuutta Sidon pönttöä puuhun, kyselen sen tulevilta asukkailta                       lentoaukon suunnasta, asumuksen korkeudesta                                            ja mitä ne arvelevat vaikuttimistani Samalla rinnakkaiskanavalla olen kiinnostunut koivusta                       tämänhetkisen nestevirtauksen määrästä ja vauhdista                                             miltä se tuntuu, onko se yhtään orgastista Ja että loukkaako tälläinen Read more

  Täytän piirtämäsi kuvion, ympyrän tai neliön                          älä kutsu minua sillä nimellä ei ei, se en ole minä; kyllä kyllä, se on minua Jos olisin sinulle helpompi, en olisi itselleni Tuuli ei muuttaisi ääriviivojani:                          paikkani ennakoitavissa, aurinko zeniitissä Älä sitä pyydä, et pitäisi siitä kuitenkaan       Read more

  Tuvassa ladun varrella vanha mies syö eväitään Ulkona tykkylumiset kuuset, raskas kauneus               aurinko ja varjot hangella, pitkä                                   alamäki kumpaankin suuntaan Joka vuosi pidempi, mies sanoo, viittaa menosuuntaansa Äänen ja liikkeiden piirrot ilmaan kuin                      äkillisen herkistymisen painike                                           olisi käväissyt pohjassa                                           (Osaisinpa viittoa samoin:                                           kuuro ymmärtäisi, sokea näkisi mäkien                                           Read more

                              Käännyn kannoillani (vaikeasti kuin kanto kääntyisi juurillaan): taakse jääneen voi kuvitella paremmin esiin                                                                           Read more

  Kissan emäntä talloo polun, niin syvän ettei häntääkään näy kissan emännälle   poljen lumikengin leveämmän Hän katoaa lumitäyteisten puiden lomaan   kuin metsän peittoon Hiihdän rataa ympäri, kierrosluku hukassa, päässäni kiertää koko maailma, kierrän maailmaani kokoon   Koululaisten lumienkeleitä radan ympärillä: suojelevatko ne tämän  lumen valtakunnan? Read more

  Lumi on maata ja taivasta, ihminen myös varjoineen, risut pistävät hangesta kumarrellaan maan mahtavat, matoset nyrkkejään puristaen   Sydämelliset, avoimet lahdet Jääkannen päällä lunta, lumen alla vesikerros Pakkanen kiristyy, järvi vonkuu, vonkaa: ala hiihtäjäpatsaaksi tähän kaislikon keskelle   Tunnistan ansan: jää pettää lupauksensa, jättää minut pulaan sulaessaan   Veden olomuodot ovat veijareita vailla syyllisyyttä muutoksistaan Read more