sanot sitä ensin tietämiseksi sitten myönnät luuloksi
lopulta harhaluuloksi että ripustelet painavia esineitä
pimeässä metsässä oksiin jotka eivät kestä
putoavat aina varpaille kynnet mustuvat ja irtovat
Aavistus
päivitän itseäni öisin
huutava vaikenija mykistyy
tekee kipeää
että jättää mielensä narulle kuivumaan
ihmisten suopeuden pyykkipojilla
tulvavesissä kastuneen
aamusumun ja kirkkauden rajavyöhykkeellä
kirkasta sumua sumuista kirkkautta
tikapuilla kesken jääneitä kiipeämisiä
aavistus heräämisestä
Selviytyjä
ensimmäisen kerran näin sen
toukokuun 18:n aamulla koiran kanssa lenkillä
peipposten laulaessa kuin ei kevättä
olisi aiemmin ollutkaan sen jälkeen päivittäin
noin metrin päässä kävelyreitistä jännitän jo
selviääkö se turvallisesti lumen alle talveksi
keltainen Pandan lakupalapussi
materiaali kyllä kestää anakariakin olosuhteita
selviää se jos joku intoilija ei kerää sitä roskiin
näyttää lupaavalta
Sade
pi – sa – ra sa – ra – pi ra – pi – sa
sa-de de-sa De-Sade desade-se
aarille sata kertaa enemmän
kuin neliömetrille markiisikangasta
valistus filosofoi meille kastuneet kasvosi
sata kiloa sataa sata kertaa rankemmin
it’s raining vattenfall
Takaisin
vielä ne tulevat takaisin
viisaimmat
takovat osakekirjansa kuokiksi
ja tulevat takaisin
ostavat maansa takaisin
kun kaikki sanat on syöty
ja paperit vielä kakistelevat kurkussa
Iso Portto nussittu pohjaan asti
niin pohjaan ettei enää nouse
räjähtäneen virtuaalin sirpaleista
haavoittuneita on paljon
ne ottavat kuokan ja lähtevät tulemaan
kiertävät liikenneympyrää puoli päivää
löytävät oikean väylän ja ovat illalla kotona
iskevät aamulla jo kuokkansa maahan
Sinä joka sinä
jokainen askeleesi palaa
sitä mukaa kun kuljet
tuhkapolkusi mutkitteleva vana
et seuraajia kaipaa sinä tulipää
joka sitä yrittää
on tuhkaan tuomittu
*
minäminäkohinassa
sinun kuultava hiljaisuutesi
kantautuu näkyviin
henkiolentona hengettömien pidoissa
ajatustesi rastaletit heiluvat
Kaipaus
kaipaus oli hänestä lässytystä siihen saakka
kun hän pääsi mäelle ja näki
mitä oli jälkeensä jättänyt mikä edessä odotti
viite: http://runotorstai2.wordpress.com/2013/09/19/295-haaste/
Kohtaamiskohtaus
mies jonka viimeisistä elinkelpoisista
(siinä ja siinä rajoilla)
siittiöistä hän sai alkunsa
kun yksityinen ja julkinen erkanivat pahasti
(sota-ajan sensuurin tiedät)
tosiasiallisen tilanteen kaunisteluksi
yksityisen karattua käsistä
ja entä sitten munasolu
joka ei piitannut kantajansa toiveesta
pysyä sarjassa jonon jatkona
sokea hupakko
niin he kohtasivat yössä
kuin lepakko ja hyönteinen
Loitsu
kilpakykykilpakyykky
kansainvälinen pilailukykymme!
kehysriihirakenneuudistus
kapsiksen huippuyksikkö!
kelakelakela kella onni on?
lottopottipottalotta
rahamonopolipelimania?
HOKKUSPOROPOKKUS!
viite: http://runotorstai2.wordpress.com/2013/09/12/294-haaste/
Syysiltaa
maa velkoo saataviaan
lehdenjakajat ovat kiivennet puihin
alasmittaavat
lehti kerrallaan
vaikka on tyyni ilta
metsän ja taivaan ankara raja
siellä missä valo putosi
tuulimyllyn silhuetti lukituin siivin
sille sama tuulta tai tyyntä
Lastenhuoneen kuva
kasvojen alaosa ja suu
samaa ylöskaartuvaa viivaa
sen alla vain lyhyet tikkujalat
niillä ei tarvetta vielä pitkälle
ja ylempänä silmät silmien päällä
värikäs meri aaltoilevat hiukset
joiden alla aistien havaintopolut
risteilevät ihmeestä toiseen
Koti
kompassin tai silmän syytä
suunta hukassa aika kuluu
energia ehtyy kylmä sade kohmettaa
tiedän sen ikkunan jolla pelakuu
ja auringon lasinen iltaheijastus
pönttöuunin lämmin kylki ja lattialankkujen
tuttu narina kädet jotka ottavat kylmettyneet
käteni omiinsa
viite: http://runotorstai2.wordpress.com/2013/09/05/293-haaste-2/
Entropiaa
en muista nähneeni peilissä
ennen tätä häränpäätä
joka tunkee läpi näkymättömän kuvani
yhteinen sykkivä sydän
läpivalaistu punainen pumppu ja
kiertojärjestelmä putkistoineen
jotenkin sumeasti näen
itseni kävelemässä polulla
hiukan epäselvää liittyvätkö jäsenet
nivelkohdista toisiinsa onko kudos paikoilllaan
toimivatko solut yhtenä kokonaisuutena
entä mieli osa kuusenoksissa käpyinä
osa sammalen sisällä lampaankääpinä
sinitiaisina katajissa keikkumassa
jotakin putoaa minusta
tiedosto päästäni kimppu
hermoratoja pitkin kulkevia bittejä
matkalla ymmärryksen majalle
kuihtuvat kesken matkan
tikka naputtaa muistiotani männyssä
vaihtaa päivämääriä
tuuli plaraa sivut sekaisin
ravistelee heikosti kiinnittyneet
kuin liiat omenannuput
luonnollista hävikkiä
Sirpaleita 23
haarukoit minua
totuuksillasi
mestari työkalusi
on tylsymään päin
omani on terävämpi
säälimättömämpi
olen täynnä reikiä
vuodan hunajaa
*
tuuli ruoskii sateella
ruumiinpesua
ennen valvojaisia
täällä viedään rutosti hautaan
rattaat laulavat
luut rutisevat
auringon tulipätsi soi
*
silmäsi mantelisilmäsi
kutittavat minua
mantelitumakettani
herneenpalot
korvissasi heiluvat
herneet
vedin nenääni
söin
Haapa
haavanlehdet pälättävät
hyvällä tuulella
illan loppuhenkosilla
vielä hapertuneina ja haalistuneina
rapistelevat
vanhan naisen tavoin
ylivuotisia arkistojaan
Alkusyksyn tanka
sinä aamuna
lintu lensi luotani
lehti putosi
näin ihmisen tulevan
kohti päivän laskua
Juhannusruusu
isoäitin pihasta
puutarhalapiolla kaivettu
nyt rehevänä talon nurkalla
kasvattelee kannattelee
juhannusviikon
päihdyttäviä lumipalloja
kenellä hajuaisti tallella
hänellä jalat irti maasta
juhlan jälkeen
niiden hiutaleet
yksi kerrallaan
varisevat maahan
nahistuvat aloittavat
uuden kierroksen
lapionpistolla
verso eroaa emosta
matkaa uuden polven mukana
valmiina täyttämään tuoksuvan osansa
viite: http://runotorstai2.wordpress.com/2013/06/20/kesahaaste-ja-kesaloma/
Sirpaleita 22
vuori vyöryy esiin
kuu harteillaan
sen lämpimät lähteet
höyryävät
tapettua vasikkaa
sudenulvontaa
*
silmä pyytää valoa
valo perhosia
perhoset mettä mesi perhosia
perhoset mettä
lampun valokiilassa
siipien tuhkaa
*
sokeat solut iholla
värähtävät
kuin näkisivät koskettajan
kuulisivat kosketuksen
kätkeytyneen piiloutujan
jonka sormenpäät
jään poltetta
*
nälkään nyletyistä puista
sänky elämäänehtijälle
karheiden laulajalle
Kaarnamieli näki unta
maan alla kuokkii kivistä peltoa
josta makeampi leipä
*
mies ja muutama muu
ei nimeä ei huomista
pajupuskien anonymiteetti
kitulias nuotio
niukasti tuhkaa
ruumenta ja ruhkaa
Sirpaleita 21
kastemekko katajainen
nokkosista takinvuori
lakin takiaisista
röpelöinen sielunrupi
aina avohaavoille
hankautuu aukeaa
*
toinen käsi housun saumassa
toinen heiluu senkin edestä
vanha mies jolputtaa
syntisäkki selässä
pienen kylän raittia
asfaltin railoja tarkkaillen
*
tuleentuva viljapelto
heinänsänki hätäinen
hajut himokkaat
muovitettu rehumuuri
outo lato
aukeata kiertää
*
yön valkoiset luut
ovat kävelleet
puistikkoihin
kesä hilseilee pois
hiusjuuria myöten
ajan haivenet taas
vähän harvemmat
sanapasanen 