Parempi tyhjentää sanojen kaivosta vähä vesi
kuin kantaa sinne kirjakaupalla lisää
*
Ei ole sillalla hauskaa
kun vastarannat etääntyvät toisistaan
ja siltapalkit paukkuvat
*
Jos muutettava ja muuttaja
ovat samasta puusta
niin mikä muuttuu
Tasanko?
nyt kun rahan välinearvo ja itseisarvo
ovat yhtä ja samaa rahantekoa
niille joilla sitä erityisesti on
ja likainen lumipallo kasvaa vyöryessään kohti
surujen taloa
näiltä sortuvilta rinteiltä ilo
on muuttanut tasangolle
jossa taivas on kaikille
sama ja nuotio
näkyy pimeässä kauas
Sillä silmällä
Varisparvi latvustossa illankähmässä
mustia siipiä vilkkuluomisilmiä
korppikotkain lailla tarkkailee kenttää
kun vetelen kirikierroksia Sillä silmällä
tarkkaavat jospa äijä kuukahtaa kun pumppu pettää
Sillä silmällä että ehtivät paikalle
ennen ambulanssia
Runotorstain 220. haaste: runoviite*)
kymmenen pientä mummon nassukkaa: yksi
teki viisi vuotta rintamalla pyssytöitä neljäkymmentä
kirvestöitä kotirintamalla sydän petti vanhana toinen
katosi tyystin osuiko ammus Kannaksen keskityksessä vaiko Siperiaan vaipui kolmas
paloi panssarinyrkin lieskassa neljäs
sotavankina piikkinen mies kuolemakin uskalsi viereen vasta vanhana viides
oli jauhopeukalo-mylläri monta tautia ennen lähtöä kuudes
tolppa-apinana kansantautiin menehtyi vitkalleen seitsemäs
nuorin ja hulivilihummeripoika merta kynti kunnes veden maaksi vaihtoi kahdeksas
vielä porskuttaa vain kasviksia narskuttaa
ja sitten tytöt yhdeksäs
äijät pysyi kurissa hänen nakkikioskillaan
siivosi laivat siivosi itsensä hengiltä kymmenes
hoiti ja hoivasi omat ja vieraat sinkkiarkussa Turkista palasi
siinä oiva sarja mummon kymmenen nassukkaa
*) Tämän viikon innoittajana runontekoon on teksti:
”Pistekirjoitusta. Vastapäisestä kerrostalosta viisi valoa, puiston katuvalot, kuusi, seitsemän pistettä, silmäpuoli auto, kahdeksan. Rannassa vene väärinpäin, yhdeksän, alla tuikkii silmä, kymmenen, haluani etsien, Kiinaa, kaivoin ja kaivoin, alussa seisoi kiitos, lopussa mykkä manner, yksitoista, istun, syön pannukakkua ja kaipaan punaista robottiautoa, kaksitoista, puhuminen on vaikeaa, kolmetoista, neljätoista, tuuli kopeloi veneen suojamuovia, ystävyydellä ja seurustelulla ei ole eroa, viisitoista, vesi on korvissa, aamu, majakanvartija nukkuu tai on uimassa, kuusitoista, nainen on viisas kuin valas, mies on kalassa, seitsemäntoista, sinä, vuosirenkaat, taivaan kappaleet, pyryttää sanoja, minähän sanoin sinulle että, kahdeksantoista, merivettä, yhdeksäntoista, ovi, tuossa on ovi, perään en huutele, kaksikymmentä, mustaa leipää, pilviä, paljon pilviä.”
Risto Oikarinen: Puupuhaltaja, Otava 2005 s. 31
In memoriam
Miestä vanhempi kuusikuja
suhisi pimeässä varoittavasti
ei uskonut tikkuinen mies
piti pahan päänsä syntymässä saamansa
yli sodan sodassa parhaimmillaan missä valossa
hänen sielunmielensä nyt vaeltaa
nämä sadat esineet jäljellä
unelmasta jota kukaan ei halunnut jakaa
nyt kylmät pisarat pieksävät
hiekkaista kumpua Ei hänkään
kerran osannut toivoa että syntyisi
mutta kuoleman viipymistä sitten
kun sen haisevat liepeet
olivat pyyhkineet naamaa
muutaman kerran Se tuli
armollisesti yöllä petikaveriksi
Kuusikko
Neulaset kuin kissankarvat havukuvion
toisto on loputon
oksat lomittuvat lamuavat:
sateensuoja kuusi on
hieno puu monta puuta kuusikko
on täynnä arvoitusta
täällä valo ei
juhli kulkee tiukan
seulan läpi sammal
viihtyy puvustaa kivistään
peikonpäitä vihreitä
muurahaisen polku tumman linjan
leikkaa sen vihreään matrassiin
Näköala ylös eteen
aivan tarpeeton
Olet perillä
Karsserista karenssiin
Siihen aikaan kun valtio
ei ollut vielä keksinyt yhtiöittämistä
se oli kapea mutta pitkä työnantaja kunnes
putosi tekniikan kelkasta
kuten moni yrityskin jotka
antoivat surutta kenkää
toisin kuin valtio Palkka tuli
töitä ei ollut vuoden oli lupa istua
kopissa kymmenien muiden kanssa Sai sentään
pitää kahvitauon kopin ulkopuolella
siinä sitä miestä mitattiin
kenellä kestää perse penkkiä
ja pää paskan jauhantaa
Minulla ei viimeinen pisara
oli pitkäksi vierähtänyt
kahvitauko shellillä josta seurasi
nuhteita ja uhkauksia viimeisestä kerrasta
Otin ja lähdin ovella sanoin etten huomenna tule
enkä hulluksi ala itteäni tekemään
sen verran vielä ittestäni tykkään
Tulihan siitä karenssia
mutta karsserista pääsin
Runotorstain haaste 219: synti
meklarien kiimainen huuto vauhdittaa numeroita ohjelmoituun kiitoon jotka kevyesti kiertävät kaikki esteet joita poliittiset eläimet ovat kömpelösti yrittäneet asetella sen miltä toistensa sättimiseltä ovat ehtineet eivätkä saa kiinni numeroita pyörivät kuin kissat häntää tavoitellen eivätkä tiedä ovatko hampaat omassa vai toisen hännässä häntä omassa vai toisen suussa vaikka pitäisi päästä edelle ja rakentaa uomia ettei virta syövytä penkereitä ja talot suistu alas asukkaineen ei näistä ole enää rakentajiksi sillä Numeroiden Herra on pistänyt heitä numeroista uutetulla pistoksella mikä on tehnyt heistä hitaita ja haluttomia uomainsinööreinä mutta vilkkaita ja viekkaita yksityisten pikkupurojensa ährääjinä eikä tälle menolle tule loppua ennen kuin kansalaiset raivostuvat ja kiipeilevät näiden numerotalojen seinillä kuin vuorikiipeilijät hakkujen ja mailojen kera edustuksellisen demokratian edustajat ovat paskoneet housuihinsa jo niin kauan että edustukset on edustettu edustustili tyhjätty ja suora toiminta astuu tilalle ja on täysi arvoitus saavuttaako se suuren voiton vai syntyykö kauheata jälkeä turvallisuushakuisena konservatiivina haluaisin palata pohjoismaisen kansankodin ja hyvinvointivaltion optimistisiin syntyaikoihin keskiluokkaisen kohtuullisen valehtelukulttuurin siipien suojaan enkä tietää sen suolan tulleen mauttomaksi ja kelpaavan vain poisheitettäväksi jonka mukana pesuvesi lapsi ja minun eläkkeeni lentävät lepikkoon muun muassa kuinka pimeää onkaan pimeys kun valossakaan ei näe vai armahtavatko silmäni jo historiansa lukenutta vanhaa ihmistä sillä mikään mikä on ollut ei tule sellaisenaan takaisin siksi kaikki on olevinaan niin uutta eikä siinä ei ole mitään uutta ahneuden ja sen lopun muodot vain vaihtelevat
Syysmuotoja
Soilta ovat hillanpoimijoiden pyllistelyt
loppuneet pelloilla enää kauran kaula
katkaisematta mättäillä puoli-
kypsät puolukat koira mies ja pyssy metsässä
lehmät tuottavat kaiken aikaa
leukojaan liikuttamalla säädöskokoelman
mukaista ulkoilmaelämää viettämällä
Illalla kuu ui lammikossa
puut kurkkivat
pitävät pyöreistä muodoista
Syyssauna
Tulen loimotus lasiluukun takana
ainoa valo saunassa
puut hiiltyvät punahehkuksi
hämärä ympäröi tummat hirsiseinät
pukuhuoneessa pari kynttilää ja häilyvät varjot
Tuuli on saanut päivän lehdet jaettua
järven kohina vielä jatkuu
Kettu rääkäisee jäähdyttelijän ihokarvat pystyyn
hiiripöllön äänetön varjo liukuu
maata vaaleampaa taivasta vasten
Sopulin äyskintä vaikenee
Runotorstain haaste 218: runoviite
Korkealta näen tuulen
tulevan yli veden
pikkuaallokossa
tumma kiila etenee nopeasti
vihuri rantautuu puun lehti kieppuu
kiinnikkeessään napsahtaa irti ja putoaa
rantapaadelle
jymähtäen
Kun pimeä tulee
näen tulipalojen kaukaisen kajon
(Vilu
meren valo
helmikuun valo
kesäyön lämmin valo
syksyn häikäisy
talven viima:
katse.
Pertti Nieminen, kokoelmasta Vaikka aamuun on vielä aikaa (Otava 1989)
Oheinen Pertti Niemisen runo on tämänkertaisen haasteen innoittajana. Millaisen runon Niemisen tekstin inspiroimana kirjoitat, millaisen runovastauksen antaisit?
Runotorstain haaste 217: mä lehden luin
Mä lehteä luin
laatulehteä toki
paperikin sileää
ja juttu pankinjohtajasta
joka tuntee finanssit
kuin omat taskunsa
Saivarrellen haloin hiuksen
ja löysin tämän täin:
voiko taskujansa tuntea
jos ovat täynnä rahaa
kyllä sormet tuntee paremmin
reikäiset ja tyhjät
Runotorstain haaste 216: singing in the rain
Keltamustat vinkujat
polun varrella riemuissaan:
meitä suojaa direktiivi
rähjäävät vimmoissaan:
astu päälle jos uskallat
saat sakkoja kuuskytneljä egee
Ja sataa sataa niin tuhatta ja sataa
säksättäjää valuu varvikossa
kun juoksen ulkohuussiin
sopulisopraanot korvissani
Runotorstain haaste 215: uusi
Muutama vuosi lapsen
silmien uteliaisutta ja
hukkuminen valomereen
unohtuminen hyllystöjen labyrinttiin
Ei tunnistu enää peilikuva
oi uusi uusi niin lyhyt on aikasi
ja vanhuus nopea!
Runotorstain haaste 214
Maailma oli nyt tämä:
kuumekäyrän nokassa
tulehtuva pallo
puhkeamisvaarassa oleva
umpilisäke
menhtymismahdollisuuksien
monimuotoista ilmentymää
Maailma oli nyt tämä:
veden &tuulen ja askelten
eroosio jätti jäljelle
puiden juuret joihin kompastella
jalan alla pyörivän someron
vierivillä rinteillä
Maailma oli nyt tämä katso eteesi
ei se meille kuulu
saithan rahasi pidä hyvänäsi
sinä putoava mies matkalla
kohti kuolleiden laaksoa
madot mukanasi
lihaksi tulleet ajatuksesi
lihaasi tunkeutuvat
valmiina päässä
lyhyt siirtymä
(haaste don DeLillo Putoava mies kirjasta s. 7 lause 7: ”Maailma oli nyt tämä.”)
Hattu
On tehtävä hattu
hirsihartioille leveälierinen hattu
suojaksi syksyn ja talven sateilta
suojaksi ääniltä joita aika aiheuttaa
äänivallia murtaessaan
Hattu jonka yli korpin vakaat siiveniskut
auraavat kornuvia vakojaan ilmaan
ja kuukkeli lehahtaa männystä toiseen
talvivarastojensa teossa
Kun ampuhaukan kimitystä ei enää kuulu
(hatun teosta johtuen blogi voi olla hiukan hiljainen lähiviikot)
Satoa 2
Vihreä ja kukkien loisto
on hautunut täydekseen
Hedelmiksi jotka tippuvat
viileiden huoneiden kasteisille matoille
marjoiksi joista näppärät sormet
asettelevat kesän hymyn
nauravan naaman
Pistelevät suuhunsa naurusuin
Kasvatus
Kasvatus on sukupolvien välinen
lunastamaton joukkovelkakirja
saarna jolla saarnaaja pettää itseään
tilapäinen tauko laiminlyönnissä
keino täyttää ajankäyttöön
vahingossa jääneitä aukkoja
joukkoharhaan osallistumisvelvollisuuden täyttämistä
ylimainostettu mutta väistämätön
yritys tehdä uudesta sukupolvesta
parempi kuin edellisestä
Kesärakkaus
Keveästä keinunnasta jyystäviin jysähdyksiin
veneen laidat ottavat vastaan
Jääkauden aikana väliin jääneitä
hellyyden osoituksia
sanapasanen 