sanapasanen

Mies luki lehdestä, että metsälampeen oli ilmestynyt salaperäinen avanto. Seudun asukkaat olivat nähneet yöllä valoilmiön. Jäänpaloja oli sinkoillut kauaksi aukon ympärille. Yleinen arvelu tuntui olevan, että lampeen oli pudonnut meteoriitti. Uutinen jäi kiertämään miehen mielessä. Hän kuvitteli itsensä istumassa kaikessa rauhassa pilkillä, kun meteoriitti iskeytyisi hänen päähänsä. Hän oli yrittänyt selvittää oliko sen paloja koskaan osunut kehenkään, mutta sellaisesta ei löytynyt tietoja. Se ei toisaalta paljon häntä lohduttanut: hänestä tulisi kenties ensimmäinen uhri. Itse asiassa suuri epätodennäköisyys teki asian pahemmaksi: hän kuvitteli ihmisten puheita sen jälkeen, kun kivi olisi tappanut hänet, juuri hänet eikä ketään muuta. Ihmisten keskuudessa syntyisi asiasta monia teorioita siitä miksi se putosi juuri hänen päähänsä. Monia ikäviä oletuksia tehtäisiin. Sellaisia, joita hän ei edes pystynyt muotoilemaan ajatuksissaan selkeästi. Yrityksistä syntyi vain epämääräinen häpeän hahmoton limamöykky.

Pahinta oli, että meteoriitilta ei voinut suojautua, jos aikoi elää tavallista elämää. Kellariinkätkeytyminen olisi tietysti ollut yksi mahdollisuus, mutta ajatuskin siitä aiheutti suljetun paikan kammovärinöitä. Kulkiessaan avoimessa maastossa hän usein katseli taivaalle ja kompasteli esteisiin. Nukkumispaikkansa hän muutti mahdollisimman kauaksi ikkunan äärestä. Mies suunnitteli panssarivahvisteisen auton hankkimista, mutta niiden hinta oli hänelle ylivoimainen. Joskus saattoi markkinoille tulla käytöstä poistettuja arvohenkilöiden kuljettamiseen käytettyjä ajoneuvoja. Nekin menivät kaupaksi nopeasti todellista arvoaan korkeammalla hinnalla. Polkupyöräkypäränsä pehmusteiden alle hän muotoili erillisen teräslevyn. Sitä hän piti päässä silloinkin, kun käveli. Seurauksena oli aluksi niskojen kipeytyminen. Kävelyasentoa oli muutettava tavalla, joka avasi kehon pinta-alaa entistä laajemmin alttiiksi kaltevassa kulmassa putoavalle esineelle. Vaikka hän ei puhunut kenenkään kanssa asiasta, hän ymmärsi herättävänsä naureskelua. Se ei tietenkään ollut hyväksi hänen mielialalleen.

Pelko ja huolestuneisuus johtivat lopulta siihen, että mies sai infarktin. Asian voisi ilmaista niinkin, että meteoriitti oli todella pudonnut, vieläpä suoraan sydämeen. Apu oli kuitenkin lähellä eikä kohtaus käynyt hengen päälle.

Miehen huoli ja murhe oli nyt selkeä ja ymmärrettävä. Se oli lähellä ja peitti kaukaisemman pelon niin kuin pieni näköeste lähellä silmiä riittää peittämään laajat näköalat. Hän sai sairaalasta monia hyviä neuvoja ja ohjeita vastaisen elämisen varalle. Niihin kuului mm. rentoutuminen ja murehtimisen vähentäminen. Pitkästä aikaa mies tunsi itsensä lähes yhteiskuntakelpoiseksi kansalaiseksi. Hän oli saanut hyvin tavallisen sairauden, jonka kanssa tuli toimeen, kun noudatti saamiaan ohjeita. Infarkti oli sentään toista kuin meteoriitti.