– Miksi sanot noita perinteisen tyylin veistoksia mauttomiksi?

– No ne ovat mielestäni niin harhaanjohtavia rivoudessaan.

– Niissä on siis sinulle liikaakin makua, pitäisitkö enemmän Paasikiven muistomerkin kaltaisista abstrakteista teoksista?

– Älä saivartele, en varmasti, mutta nuo sukuelimet… kai niille nyt jostain olisi löytynyt jalkaan vaikka uimahousut tai viikunanlehtiä verhoksi.

– Meinaatko, että eduskunnassa on liikaa munaa… eikä Raivaaja ja Sadonkorjaaja ainakaan uimaan ehtisi. Henkinen työ ja Usko tuskin osaisivatkaan, ja mitä viikunanlehtiin tulee…niitä Suomessa ole.

– Tuo naisen takamus muka Tulevaisuus!

– Pöljä, etkö tajua, että naisen sylissä on lapsi joka katsoo tulevaisuuteen, mutta sinä vain katsot naisen takapuolta, taisit paljastaa itsesi!

(Viite: viikon 6 krapusanat perinteinen, mauton, harhaanjohtava

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/02/06/nainen-konepellill/#comments )

Vuolit sanoja tarkasti ettei olisi

erehtymisen vaaraa, hioit niin huolella

ettei jäisi vaihtoehtoisia käsityksiä huoneessa

jossa ilmaisut järjestyksessä ja niillä kuvattu

                                 Todellisuus, kuten sanoit

kuin perhosia etikettineuloissa

kasveja herbaariossa, pöly suojana

ilmiöiden muuttuvalta luonteelta

Pariin polveen suku ei ole ollut joukkue

joka pelaaa samaa kiekkoa, etsii lätkälle reittiä samaan maaliin

jokaisella oma kiekko oma maila oma maali, niin kai pitääkin

Oliko ennen sotia onnen alkukoti, jonka sota räjäytti hajalle?

                           Kuvassa juureva isoisä, kasvoilla tutkimaton ilme

                           hänen nikkaroimassa sängyssään nukuin sikeitä

                           viime yönäkin käden ulottuvilla valokuva isästä

                           jossakin Karjalan korvessa, sotilasasussa hymyillen

Pirstoutuminen jatkui seuraavassa polvessa samaa tahtia

kosketus yhteisiin lähtökohtiin ohentui olemattomiin

kaikki rakentui sen varaan että kukin pärjää omillaan

on pärjännytkin pieninä populaatioina

                             paremmin tai huonommin vaikka suojametsiköt

                             niin pirstaleina että yhteydenpito

                             hakatun ja poltetun maan läpi on käynyt vaikeaksi

(Viite: viikon 5 krapusanat pärjätä, lätkä, reitti

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/01/30/sydnleikkaus/#comments )

Harakka lentää jotenkin huonosti, olen harmistunut

puhelimen käyttöongelmasta                   satatuhatta

nuorta miestä rajalla valmiina              hyökkäämään

henkien uhalla kun käsky käy                     Katkeralta

Osukoon ensimmäinen luoti                   televisiooni

niin kauan kuin on                              metsää ja lunta

voin ajatella                           olevani jossain muualla

kuin tässä                                                   katsomossa

Lennä harakka, lennä mutkille                            ettei

haukka                                                                nappaa!

Haastateltavan takki roikkui jotenkin oudosti hartioilla. Ehkä olkapäät olivat vain niin eri aaltopituudella. Tai pikemminkin korkeudella. Mies oli kunnanhallituksen haastateltavana, ehdolla kunnanjohtajaksi Pihtiputaalle. Puheenjohtaja pyysi: ”Kertokaa itsestänne, mitä te voisitte tehdä kuntamme hyväksi, jos teidät valittaisiin sen johtajaksi.” Mies näytti harkitsevan vastaustaan hartaasti. Kuin kävisi läpi mielessään puhetta, jolla aikoi vakuuttaa valitsijansa kyvyistään luotsata tätä pohjoisen Keski-Suomen, pinta-alaltaan laajaa mutta väestöltään vähenevää kuntaa kohti auvoisempaa tulevaisuutta. Sitten pohtiva ilme kasvoilla vaihtui kuin sisäisen ihmeen vaikutus olisi kirkastanut ilmeen ja suu aukesi huudahdukseen: osaan soittaa sähkökitaraa!

Hallituksen jäsenet katsoivat kysyvästi toisiaan. Ensimmäisenä ääneen ehti varapuheenjohtaja: aikoisitte siis elvyttää Saapasjalkarockin?

(Viite: viikon 4 krapusanat takki, vastaus, ihme

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/01/23/tyhj-tynn-p/#comments )

Entinen talonmies, nykyinen postimies, ennen Pikkarainen, nyt Hikkarainen

toimipaikka Lahti, sai talvilomaa kokonaisen viikon, ihan omaa

Hän heti aamausta alkoi jahti Vesijärvellä (tuolla järvien nimistä luovimmalla)

pilkkireppu täynnä vimpainta ja vekotinta kuten kaira ja reppu, josta sai jakkaran

Toimipaikka Lahti, sai talvilomaa kokonaisen viikon, ihan omaa

heti kun muutaman reiän väänsi, ja otti ensimmäisen naukun, saalis antoi odottaa

pilkkireppu täynnä vimpainta ja vekotinta kuten kaira ja reppu, josta sai jakkaran

otti toisen paukun ja kolmannenkin

Heti kun muutaman reiän väänsi, ja otti ensimmäisen naukun, saalis antoi odottaa

Tuli tuisku ja pimeni taivas, oli aamuun mennessä ohi elon vaivas, entinen talonmies

otti toisen paukun ja kolmannenkin

sittemmin postimies           Vain pilkki sojotti lumen alta

Tuli tuisku ja pimeni taivas, oli aamuun mennessä ohi elon vaivas, entinen talonmies

Hän heti aamusta alkoi jahti Vesijärvellä (tuolla järvien nimistä luovimmalla)

sittemmin postimies           Vain pilkki sojotti lumen alta

Entinen talonmies, nykyinen postimies, ennen Pikkarainen, nyt Hikkarainen

*) muotoa pantoum: https://fi.frwiki.wiki/wiki/Pantoum

Nuori mies kävelee vieraan maan suurkaupungissa . Muutama päivä sitten hän vielä käveli kotimaansa pikkukylän raittia. Jalkakäytävällä kulkee sadottain ihmisiä, lukituin ilmein tai tummenetut lasit kasvoilla. Hän yrittää katsoa tarkasti vastaantulevia kuin tarkistaakseen onko joukossa joku tuttu. Yhä jatkuva kasvojen virta alkaa lopulta väsyttää, hän antaa periksi ja sulautuu kasvottomaan liikkeen virtaan, jossa vastakkaiset norot kohtaavat törmäämättä toisiinsa, mikä hämmästyttää häntä. Askelten myötä kotikylä tuntuu etääntyvän yhä kauemmaksi, olotila muuttuu oudoksi: kuin olisi loputtoman liikkeen elementti, vailla menneisyyttä tai tulevaisuutta, itsekin vailla kasvoja. Juuri nyt se tuntuu hänestä hyvältä. Hän kokee tehneensä oikein lähtiessään, jättäessään taakseen pienet ympyrät.

(Viite: viikon 3 krapusanat jalkakäytävä, outo, sulautua

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/01/16/aamut/#comments )

sudensilmät ja kuunsirpit loistavat pimenevässä illassa

lumoutuvat toisistaan, purppuraa laseissa

lasin takana sade vihmoo mustaa asfalttia

lasin takana sade vihmoo mustaa

lasin takana sade vihmoo

lasin takana sade

                                                lasin takana

                                                kauan sitten menneiden kesien

                                                vanamopolut vuosien kerrosten

                                                tummien aikojen alta tuoksuvat

sudensilmät ja kuunsirpit lumoutuvat purppuraa laseissa

lasin takana kaistale laskevan auringon purppuraa, tuolilla

silmien sirpeissä ja manteleissa valot syttyvät silkkiin

                                                iho silkkinen, jäsenet

                                                silkkiset, rakastelevat

                                                vuosien lustot värähtelevät

                                                yönkuningattaren lehdykät

                                                hengityksen hiilestä kasvavat

                                                hengityksen tahtiin     aukeava kukka

hiili tiivistyy timantiksi, illan rusko on

purppuraa, purppuraa lasin pohjalla

lasin takana himertyvää punajuovaa

yön raukeus peittää, raukeus verhoaa silkin

(Viite: viikon 2 krapusanat rakastella, silkkinen, tuoli

https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/01/09/mit-naiset-ajattelevat/#comments)

Lojun sängyllä, kuuluttaja luettelee veisattavat virret

säkeistön tarkkuudella, luen että universumi ehkä

laajenee valonnopeutta suuremmalla vauhdilla

että suomettumisen historialla on syvät juuret ja

pappi julistaa synninpäästön ennenkuin ehdin katua suomettumista

vastaan sain rokotuksen isän ja setien

sotakokemuksista ja Arvo ”Poika” Tuomisen kirjoista

Olisiko immuniteettini kestänyt viruksen hyökkäyksen

jos olisin toiminut politiikassa, rituaalit ja liturgiat

suojelevat että emme huomaisi, että emme ymmärrä

maailman muuttuvan näkymättömästi nopeammin

ja nopeammin, toisin kuin ihminen siinä kyydissä

                                       syli täynnä historian matkamuistoja

Halkaistiin loppuja pistaasipähkinöitä

lämmitettiin karjalanpiirakat paistinpannulla

Naposteltiin joulun jämiä ja pelattiin uunoa

kahdestaan voitettiin vuoronperään

Oli niin tylsää, että alettiin nauraan

Jos minut pilkottaisiin

tarpeeksi moneen tölkkiin

silakoiden jatkoksi syysmarkkinoille,

voisin tulla syödyksi

viattomien lasten päivään mennessä

Vaikutukseni kalasäilykkeiden laatuun pientä:

                                muutama hippunen luuta

                                parranpaloja millin murto-osina

                                mitä kaikkea sitä nyt onkaan

menevät snapsin ja valkosipulin kanssa

Saa kelvata kuin meri kaloille

merestä minäkin

Pistän marjaämpärit ulos täynnä vettä

on tulossa hyvä jäälyhtyjoulu

Puupinon pressu kuusten alla peittynyt suomuihin

oravilla hyvä käpyvuosi, hyvä oravavuosi kissalla

Komeron nurkassa punainen villamatto, rullaan sen

auki Jeesukselle imuroinnin jälkeen, kissakin tykkää

Terveysministeri on kohdannut enkeli Rafaelin (*)

viime kesänä, siksi Saara nauroi

Jossain loka-auto imee runkoviemäriä

tuoksahdus eksotiikkaa jouluviikolla

(*) nimi merkitsee Jumala parantaa

Kävelen kaupalta, repussa chileläinen

pinot noir ja saksalainen savuolut sekä kauramaitoja

Valokaapelimies haluaa tulla asentamaan piuhoja

emäntä ei diggaa, palataan digihommiin ensi vuonna

Tokmannin kääreistä auottu joulukuusi

karistaa huolestuttavasti kynttilöitä asetellessa

Ulkona pakkasta lähes kaksikymmentä, pientä sisäjumppaa

ennen viikon ensimmäistä saunailtaa

Vielä joululahja turvakodin eläimille:

päivän purut koko porukalle!

Jokainen aika

              olemista, tekemistä, tapahtumista

uusi ja saman tien mennyt

                                nyt, ei enää

Liekin lepatus

           tanssia hautakivien lomassa

puiden talvilepo, niiden

                              näkymättömät prosessit

Lumihiutaleiden vanheneminen

uuden lumen alla hangeksi

kiteiden pyöristyminen            Sulaminen

Satavuotiaana mies ajatteli, että eiköhän tämä ole jo nähty. Tuli taivaan portille, jossa joku tärkeän näköinen peruukkipää selaili henkkarit.

– Missäs sitä on näin kauan kuhnailtu, antaapa kuulua!

– No poikkeilin tieltä sinne tänne, välillä ojassa ja ojanpenkalla . Korkeillakin paikoilla viihdyin hyvin, vuorilla ja puissa. Erityisen hauskaa oli tarkastella maailmaa pää alaspäin, opettelin kävelemään käsilläkin sen vuoksi.

Peruukkipää rypisti kulmia ja mutristi suuta, jossa jo kieltosanaa pyöritteli, kun Pietari palasi kahvitauolta. Oli kuullut sisäpuhelimen kautta koko keskustelun miehen ja taukotuuraajan välillä.

– Tämä mies päästetään sisälle: jos on nähnyt maailman väärinpäin, on nähnyt sen oikein. Tiedän sen omasta kokemuksestani roomalaisten ristillä!

Lumen hohde on kaamosajan valo pohjoisessa. Ilman sitä kulkeminen jää otsalampun varaan. Poromiehen suosikkipuu on niin täynnä tummaa luppoa, että pelästyttää etelän ihmisen, kun sellainen äkkiä eteen ilmestyy. Jos talvilaitumilla on metsä täynnä sellaisia, niin poromies voi viettää luppoaikaa, jos ei niin hänen pitää lähteä kelkkomaan heinää. Runsaat luppometsät ovat nykyisin pelkkiä toiveunia, sillä vanhat metsät ovat käyneet vähiin. Onneksi niitä kaikkia ei ole jauhettu persepaperiksi. Kesäturisti ihmettelee miten porot muka pystyvät syömään luppoa, kiipeävätkö ne puihin. Näkisi talvella korkean ja kovan lumen aikaan miten poro sitä rouskuttaa. Tai hamuaa tuulenpudottamaa hangelta. Silloin jäkälän kaivaminen koparakoivillakin on ankaraa työtä.

(Viite: viikon 50 krapusanat hohde, luppoaika, pelästyttää

https://susupetalsanat.wordpress.com/2021/12/12/krapu-pakenee/#comments )

Maailman sivu

on ollut ja tulee olemaan

kulmia joihin voi törmätä tavalla

josta saa vamman kehoonsa ja sieluunsa

ja särmättömiä, ympäripyöreitä piirejä

joihin voi nojata vailla satuttamisen pelkoa

kunhan muistaa, että ne voivat pyörähtää alta

kuin kovaksi pumpattu jumppapallo

juuri kun olet saavuttamassa rentouden

edellisen taistele tai pakene -tilanteen jälkeen

siirtymässä parasympaattiselle puolelle

etsit lohtua haavoihisi, se luiskahtaa alta

ja kolahdat koko painollasi

kanveesiin

eikä se piiri mahda itselleen mitään

sillä se on pieni ja pyörii helposti

Kysymys siitä, onko parempi

elää terävien kulmien, varuillaan olon maailmassa

vai piirissä, jonka imago on pyöreä

jää siis jokaisen itse ratkaistavaksi

Kaiketi

(Viite: viikon 49 krapusanat ovat kulma, sivu, piiri

https://susupetalsanat.wordpress.com/2021/12/05/laulukirja/#comments )

– Miksi ihmiset ovat niin mustavalkoisia?

– Olisiko sitten parempi, jos olisivat harmaita? Miksi itse et koskaan ole mitään mieltä?

– No koska siinä ei ole mitään mieltä.

– Miten niin?

– Tarjolla on aina vain kaksi vaihtoehtoa: puolesta tai vastaan, sama kuin kolikkoa heittäisi.

– No heitä! Kruuna puolesta, klaava vastaan, kruuna kyllä, klaava ei, kruuna hyvä, klaava paha, kruuna hallitus, klaava oppositio, kruuna rokotus, klaava ei missään tapauksessa jne.

– No kai jotenkin pitäisi perustella?

– Ei taatusti tarvi, niistä kukaan piittaa, niitähän nyt keksii niin paljon kuin mielikuvitusta riittää.

– Mutta onhan tutkittuakin tietoa?

– Siitä tartte välittää, kyllä oma mielipide aina tutkimukset päihittää!

(Viite: Viikon 48 krapusanat ovat vuoro, taas, harmitella

https://susupetalsanat.wordpress.com/2021/11/28/hikka/#comments )

Nukuin nurmikkoni keltaiseksi, hankin sertifikaatin:

kyllä se on ihan vihreä

Täällä on menossa rehellisyyden ultramaraton monin vesiestein

Kuivia jalkoja ei ole, ne ovat tottuneet märkiin kenkiin

Sisätiloissa peitin kalterit ikkunassa kankaalla:

toisella puolella on kuva maisemasta kauan sitten

toisella puolella matemaattinen kaavio Kaiken Teoriasta

Käännän kankaan vuoroviikoin

Äiti puhalsi pipin pois, isi harjasi etenemisesteet tieltä. Elämä kulki luin liukulaakereilla ja siitä tuli suorastaan tylsää: ei ylämäkiä ponnistella, ei alamäkiä jarrutella, kiviä kierrettäväksi tai edes kirottavaksi asti. Tylsä muuttui henkisesti rankaksi, mutta ei kelvannut vastukseksi, jonka voittaminen olisi tuntunut mielenkiintoiselta tehtävältä.

Mikä siis onkaan lapsella sopiva määrä vastoinkäymisiä, joissa selviytymistaidot kehittyvät, eivätkä johda luuserin identiteetin omaksumiseen? Elämä tuo tullessaan mitä tuo, eikä annostele hankaluuksia mitalla, joka ottaisi huomioon yksilölliset ominaisuudet ja olosuhteet. Pikemminkin kasaa samoille ihmisille kuormaan lisää painoa. Kun joku siitä huolimatta selviytyy kunnialla, syntyy kaikille malli, vaativa mitta: jokainen on oman onnensa seppä.

(Viite: viikon 47 krapusanat vaativa, tylsä, rankka

https://susupetalsanat.wordpress.com/2021/11/21/kommunikointivaikeuksia/#comments)