Grid of posts 2×3

  • Klik!

      Kysyn itseltäni antaako otsikko aihetta, mitä siitä saan:                        klikkausuutisista kirjoitan huonoja runoja Voiko absurdius vielä yllättää?           Alajuoksulla juova                              lammas pilaa aina suden juomaveden   Peilijäällä liikkuja osaa pitää varansa                     Paitsi                      jos päälle on satanut irrallinen lumikerros Nopeat tunnekuohut kolisevat      kuin irralliset ruuvit                                                            mielen moottorissa Ei synny tuskaa tiedosta       Syntyykö tietoa… Read more

  • Täysin palvellut

      Opastin aluksia saaristomeren karikkoisilla vesillä. Mitä ankarampi keli ja kriittisempi lasti, sen tarpeellisemmaksi tunsin itseni. Kerrankin aaltojen korkeus oli yhdeksän metriä ja opastettava laiva keinahteli kolmekymmentä astetta molemmin puolin. Kapteenin ja minun yhteistyöllä onnistuimme pääsemään riittävän lähelle, jotta luotsi onnistui kiskomaan itsensä kannelle. Nippanappa. Myöhemmin kuulin, että ruuman lastina oli räjähdysainelaatikoita, jotka olivat sinkoutuneet… Read more

  • Tila ja viiva

      Miksi täyttäisit tilan ympäriltäsi viimeistä nurkkaa myöten?       Se tila vaihtuu kohta toiseen: olet aina tulossa johonkin: et koskaan entisessä, et koskaan vielä uudessa Joksikin jääminen                                                      mahdotonta on viivan vetäminen tiettyyn kohtaan,                 se on vedettävä siihen missä on,        kun sen… Read more

  • Hyvä pomo

      Hänen heikkoutensa on hänen vahvuutensa: hän on niin vertikaalinen. Se alkoi jo pienenä, kun hän kiipeili puissa. Pomona sama on jatkunut: hänen ajattelunsa nousee tasaisen tallaajan mielestä pilviin, mutta sieltä hän näkeekin nurkan taakse. Hänen asemaansa firman pomona ei kuitenkaan ole kyseenalaistettu, sillä omistajien mielestä hän on pelastanut yrityksen muutaman kerran perikadolta juuri tämän… Read more

  • Sotakevät

      Kivet lähtevät jokakeväiselle retkelleen haudoistaan neulaset ovat neulasia, varisevat hankeen kuten ennenkin vaikka metsä ei ole metsää, pelkkää puuta, materiaa joksi ihminenkin muuttuu koneistossa, joka antaa ihmis- materiaalille kaksi roolia: tuhoaja ja tuhottava      Säikkyjä lintuja näkee harvemmin, ne parantelevat traumojaan piiloissa lennettyään sota-alueiden yli, mutta tiedän pellon reunan, karun ja kivisen, jossa kevätesikot aikovat… Read more

  • Nokinen tanssi

        Voitko tanssia puuta, jonka oksat repeilevät räjähdyksessä juosta kissaa raunion koloon piiloon,  ulvoa jalkaan haavoittuvaa koiraa        Keskensyntyvän kuolemaa   Ei, et voi Joku muu tekee sitä jo sinun sijasta   Voitko kirjata norot, jotka valuvat nokeentuvaan lumeen ihosta tihkuen vaikka paleltaa, pommien sirpaleet kehon ja mielen haavat     Kesken… Read more