sinä lohdutat
kuin kipeä pimeä yö joka käärii
liinat ympärilleni
ja päästää aamulla valon
Viime yönä
tähtihoitajat harsoineen häärivät
kuun ympärillä
taivaan miekkamies on lyönyt
luoteesta kaakkoon
oikeasta reunasta palan pois
Sanojen sienimetsä
tuntemattomien polkujen oudoilla
metsäaukeilla karikkeesta
sanojen sienirihmastot pullauttavat
itiöemänsä ilmoille
kaikki nämä sanojen kääväkkäät
haperot ja rouskut
seisovat kuin tatit
eivätkä kirjaparat ehdi määritellä
mikä syötävä mikä myrkyllinen
viite: http://runotorstai2.wordpress.com/2013/10/24/300-haaste-2/
Päivän sää
hätäiset lumet häipyvät
pimeän piiloja piisaa
hämärää märkää viljellään
satoa yllinkyllin
Syksyn rapsuttelua
maavoima vetää silmäluomia
taittuvassa valossa pilvet hilseilevät
maan nahkaa harava rapsuttaa
sen työt levälleen
tuuli kahistelee
vuodenajan kangaspuut sitkeästi
kuin hirvikoiran leukaperät
louskuttavat tummaa raitaa
*
kauhtuneen heinän sarkaoja
viilletyllä pellolla
takkuinen hiusvyöhyke
mustan miehen
arpisessa päässä
*
lehdetön haapa
haarautuva tumma salama
maasta iskenyt päin illan aurinkoa
*
syysoras vihertää nöyränä
tulevien päivien edessä
rohkaisua kaivaten
eikä kukaan voi taata
*
pakkasvalo katsoo vahvasti silmiin korviin
aallokon metalliinvivahtava kalske
valkoista tomua rantakivillä
sen koloissa riite lymyää
tyyntä odotellen
*
kuunpyöreässä valossa
saunan hormista savumerkki
suoralinja avaruuteen
siikaverkkojen kaarevat suorakaiteet
harjakattojen pohtivat otsakolmiot
ketokatajat kunniavartiossa valmiina
lumikuninkaan vaunuille
*
nostetaan verkot vedetään veneet
ennen kuin jäät ulvovat kuutamolle
aurinko kaukana ja tervan lämmin väkevyys
*
tämän kesän aurinkosato
pakkasessa ja kellarissa
auringon silmäluomia jo painaa
kuu nousee kuninkaaksi
kasvattamaan hallaisia hileviljelmiään
*
jää jakaa rantakiven
ilman ja veden valtakuntiin
kiven sisällä maailma yhtä
valo
valon kylkivälkkeitä
vetelen verkolla
jäätävät liukuovet
väsyneet silmäluomet
kohta syvyys sulkeutuu hämäräänsä
Siianpyyntiin
jostakin syvältä
eräaikainen yllyke:
siianpyyntiin siianpyyntiin!
siika siika järvenpiika
välkkyvää kylkeäsi
Lapin laajoilla vesillä
verkoin kohta vaanin
ennen kuin jääpalatsi
välkkeesi vaatii valokseen
Havahtumisen partaalla
jos uusi tarkoittaa että myönnän:
olin väärässä
jatkan mieluummin unta
en halua tulla herätetyksi vaikka jotakin
sen makeudesta on kadonnut
*
jos katson todella kuuntelen kunnolla
järjestäytyneiden ajatusteni järjestelmä
näyttää korttitalolta alan rakentaa
sen ympärille tuuliaitaa
*
varustan joitakin ihmisiä sädekehällä
jossa on piikit sisäänvedettynä
sitten myöhemmin kun petyn
painan säädintä ja piikit ponnahtavat esiin
eikä minun tarvitse pettyä itseeni
*
nukkuessani näen itseni
kuin lentokoneesta herättyäni vaivun heti uneen
jonka automaattiohjaus käynnistää
*
todellisuus on helppo kestää –
on niin mainioita keinoja paeta sitä
*
siirrän pommin sylistäni pöydän alle
sen päällä voi lepuuttaa mukavasti jalkoja
*
sanot että toiset ihmiset
ovat sinulle tärkeitä tarkoitatko että
he edistävät onnellisuuttasi vai että
olet onnellinen heidän olemassaolostaan
*
kenen tehtävä on sinun viihtyminen
kuka voi pelastaa sinut yksinäisyydeltä
itseltäsi oi kuka!
*
sinä joka luet tätä
kuka sinä oikein olet
kuka on minä jonka silmät tavoittavat
sanat ajatukset niiden takana
mieli jossakin tilassa päässä risteilyalus
valmiina täyslaidalliseen?
vai oletko laskenut aseesi
en minä mitään vaadi
ecce homo!
Viitteet: http://runotorstai2.wordpress.com/2013/10/10/298-haaste/
Anthony De Mello: Havahtuminen
Sinä meri maa ja taivas
olet satama jossa loistoristeilevät laivat vierailevat
matkustajat nousevat maihin hetkeksi
sinua ei kiinnosta mistä tulevat mihin jatkavat
laumat kulkevat ympäriinsä maita ja meriä
kaikkiruokaiset idän- ja lännenkulkusirkat
olet maa johon sataa ja paistaa jotakin itää ja kasvaa
jotakin syntyy ja kuolee et välitä
tietää kuka on kenenkin isä ja milloin
ne versoavat ihosi läpi työntyvät toivorikkaasti kohti valoa
saavuttavat määränsä pettymystä ja onnea
olet taivas jonka alla pilvet poutaiset ja sateiset kulkevat
kulkunsa hempeiset ja myrskyisät et välitä
mihin päätyvät vedet mistä nousevat ylös
ne kiertävät rataansa alas ja ylös mihin ovat tottuneet
kastelevat niin viljan kuin rikkaruohot
Jälkisuven päivänä
tuuli
tuulee
tulee tuulemaan
koko aurinkoisen päivän
laavu suu ammollaan janoaa
järven ranta-aaltoa
savu pyörii pyörii laavun suulla
ampiaiset
kiertelevät
luhtasarat kahisevat rantarutakossa
mustat pisteet vedessä öttiäisten mobile
aurinkorinko au läikittää leikittää
valoa ja varjoa maassa puussa veessä
Varmuudesta
sanot sitä ensin tietämiseksi sitten myönnät luuloksi
lopulta harhaluuloksi että ripustelet painavia esineitä
pimeässä metsässä oksiin jotka eivät kestä
putoavat aina varpaille kynnet mustuvat ja irtovat
Aavistus
päivitän itseäni öisin
huutava vaikenija mykistyy
tekee kipeää
että jättää mielensä narulle kuivumaan
ihmisten suopeuden pyykkipojilla
tulvavesissä kastuneen
aamusumun ja kirkkauden rajavyöhykkeellä
kirkasta sumua sumuista kirkkautta
tikapuilla kesken jääneitä kiipeämisiä
aavistus heräämisestä
Selviytyjä
ensimmäisen kerran näin sen
toukokuun 18:n aamulla koiran kanssa lenkillä
peipposten laulaessa kuin ei kevättä
olisi aiemmin ollutkaan sen jälkeen päivittäin
noin metrin päässä kävelyreitistä jännitän jo
selviääkö se turvallisesti lumen alle talveksi
keltainen Pandan lakupalapussi
materiaali kyllä kestää anakariakin olosuhteita
selviää se jos joku intoilija ei kerää sitä roskiin
näyttää lupaavalta
Sade
pi – sa – ra sa – ra – pi ra – pi – sa
sa-de de-sa De-Sade desade-se
aarille sata kertaa enemmän
kuin neliömetrille markiisikangasta
valistus filosofoi meille kastuneet kasvosi
sata kiloa sataa sata kertaa rankemmin
it’s raining vattenfall
Takaisin
vielä ne tulevat takaisin
viisaimmat
takovat osakekirjansa kuokiksi
ja tulevat takaisin
ostavat maansa takaisin
kun kaikki sanat on syöty
ja paperit vielä kakistelevat kurkussa
Iso Portto nussittu pohjaan asti
niin pohjaan ettei enää nouse
räjähtäneen virtuaalin sirpaleista
haavoittuneita on paljon
ne ottavat kuokan ja lähtevät tulemaan
kiertävät liikenneympyrää puoli päivää
löytävät oikean väylän ja ovat illalla kotona
iskevät aamulla jo kuokkansa maahan
Sinä joka sinä
jokainen askeleesi palaa
sitä mukaa kun kuljet
tuhkapolkusi mutkitteleva vana
et seuraajia kaipaa sinä tulipää
joka sitä yrittää
on tuhkaan tuomittu
*
minäminäkohinassa
sinun kuultava hiljaisuutesi
kantautuu näkyviin
henkiolentona hengettömien pidoissa
ajatustesi rastaletit heiluvat
Kaipaus
kaipaus oli hänestä lässytystä siihen saakka
kun hän pääsi mäelle ja näki
mitä oli jälkeensä jättänyt mikä edessä odotti
viite: http://runotorstai2.wordpress.com/2013/09/19/295-haaste/
Kohtaamiskohtaus
mies jonka viimeisistä elinkelpoisista
(siinä ja siinä rajoilla)
siittiöistä hän sai alkunsa
kun yksityinen ja julkinen erkanivat pahasti
(sota-ajan sensuurin tiedät)
tosiasiallisen tilanteen kaunisteluksi
yksityisen karattua käsistä
ja entä sitten munasolu
joka ei piitannut kantajansa toiveesta
pysyä sarjassa jonon jatkona
sokea hupakko
niin he kohtasivat yössä
kuin lepakko ja hyönteinen
sanapasanen 