mennä niin kauas               että hiljaisuus

            humisee          hellii

                    korvakäytäviä

                                   joita desibelien kuurot

            ovat moukaroineet

tulla niin lähelle että sydän  tuntee

            toisen sykkeen

                             yhteistä tapailevat

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2013/12/308-haaste.html

sanoisinko mitä se minuun kuuluu        että rukoilijasirkka syö

parittelukumppaninsa aktin jälkeen        susi raatelee lampaan ateriakseen

ovatko ne minun veljiäni että sanoisin: voi veliseni mitä teit

voi veliseni miten sinulle kävi        epäinhimillistä? eläimellistä? 

luomakunnan huokausta?        senkö vuoksi että Aatami & Eeva

ja kielletyn puun hedelmä        sekä eläimistä kavalin

vaiko sen että lymysivät       eivät sanonet sorry

nyt tuli moka        tullaan tullaan kunhan saadaan

vaatteet päälle        heetkonen!

jos eivät he niin       joku lapsistaan        ne vekarat tiedetään

olisi mennyt omenavarkaisiin

olisipa Saatana        heitetty Marsiin (kuten lehmä lentää)

onko jo nähty       kaikki taivaan kapinalliset 

universumi toimii        inhimillinen elämä        epäinhimillinen

ajatus törmää       pahan alkuperäseinään

ajatuksen vene        vailla melaa jolla pyrkiä        mihinkään suuntaan

kaksien kasvojen Jumala        kaksinaamaiset ja -mieliset ihmiset

toistensa kuvia        tarttumapinnat vastakkain

niitä keräillään       ja vaihdellaan kuin pojat

jääkiekkoilijoita        välitunnilla

                                 *  

joulurauhansopimus       neula heinäsuovassa       turha etsiä

on hangottava heinät pois        neula löytyy tyhjältä

lattialta        tyhjä mieli löytää

pipon väristä ei enää tiedä

           änäsaa vai äfäsbee

(en käytä oikeita lyhenteitä

etteivät guuglaa tätä)

            kaiken varalta

paras olla           ajattelematta

            ainakin puhumatta

ja touhuamiset            jos yhtään

            itsesuojeluvaistoa

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2013/12/307-haaste.html

olla hukassa       on osa 

jota meille tarjotaan

          aistien turtumus

väistämätön hyödyllinen aktiivinen

ovat sen etumerkit       kontrollia

joka alistaa aistumukset

          hupun peittoon

että en näkisi

simänkantaman taakse       sisälleni

että en kuulisi hentoja

          puistolintujen ääniä

koneiden jyrinän seasta

          kun tuuli vie meren tuoksun

yli kattojen       pakokaasujen

että ihoni kantaisi

          asetakkinsa kunnialla

hipiä hiertyneenä

          ei sietäisi  sormiesi kosketusta

parkkiintuneet sormenpääni eivät tuntisi

          ihoasi kyntäessään

          haluan vain olla

                    siinä missä olen

          täydesti ja painavasti joka jäsen

          joka lihas solut ajatukset mieli

                    kun painavana putoan ohi

          aineellisen       läpi aikakäytävän

          sinä sylissäni

pullisteltuani painojen kanssa

           kuntosalin peilin edessä

(ikäisekseen ihan muodokkaita lihaksia)

                     oikaisen läpi hautausmaan

ohi esi-isieni hautojen

           sinne sitä sitten kerran

(jos elän ja terveenä saan olla)

madoille tiedossa makoisa ateria

pullistua

läpi jokivarren ryteikön

                     rämmin

           kuloheinäaukiolle

hämärän keskellä valaistu ikkuna

ei        lasit laskevan auringon peilinä

asukkaat taajaman palvelutalossa

                     muistelemassa

kultaisia vuosiaan täällä

           vielä hetki sitten

valovuosien kultaamalla

           kuloheinäaukiolla

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2013/11/305-haaste.html

maiseman halki kulkee aita

           aidassa on portti

portilla seisoo joku

ei helpota menemistä että tiedän

           se olen minä

että sillä on jotain asiaa

sammaltava nurmikko

jää hyvästi      lumen peittoon

                     jää hyvästi

sammaltava maapuu metsän peitossa

           kivi pellon rauniossa

sammaltava sammal mihin asti

sinä sitten sammallatkaan

           kieleeni       päähäni

kun on aika       sanoa

osoitin kai liiallista innostusta

                     kuvataiteeseen

opettaja sanoi ei minulla siihen lahjoja

sitä uskoa sitten patosin ison altaallisen

           kunnes värit ja muodot koversivat

puroja sen alta ja pensselit

kuin tukkilautat      mursivat

           aukon patovalliin

värit ja viivat      käteni ja silmäni

           löysivät minussa toisensa

kuin joki joka laskee järveen

           joka jatkaa vapaana      mereen

kohta vieraat tulevat

           siihen ajatukseen on totuteltava

                     päästävä sen kanssa sinuksi

viite: http://www.seijaeriksson.com/an-artist/

Laiha-Lasse söi suolamuikkuja

          puukko-peukalo -otteella

aataminomena muljahteli

                   *

pajassa poljin lammasnahkapalkeita

kiertävä kyläseppä jakeli ohjeita

           paja puron äärellä notkossa

           siitä vesi saaviin        raudan karkaisuun

ympärillä huumaava angervikko

sepän askeleet lopulta kengänpohjan pituisia

                     *

lihava kuppari istui penkillä hajareisin

           ruokapöydän ääressäkin

saunassa mietin miltä tuntuisi

           jos vatsa niin iso

että ei näkisi pippeliään

                     *

kyläkaupasta ostin setälle pillilupia

           jätin veikkauskupongin

siellä haisi lamppuöljy ja hamppunaru

           jauhetut kahvinpavut

kuparisen kahvipannun vein

pelottavan vanhannäköiseen taloon

                      tinurille

                      *

sinä vuonna pitkä kuusikuja

            ei paljon ehtinyt kasvaa

en tiedä onko se vielä hengissä

minä metsän polkuja kuljin

           löysin kannon ja istuin

aloin ajatella korkeita

           linnunrataa ilman lintuja

huomasin kannon kasvavan

           laajenevaa kosmosnevaa

ohitin kannolla männynlatvat      alkoi huimata

siirryin maanläheisiin

           tiaisiin puunoksilla

kanto alkoi aleta

           puutiaisiin ruohonjuuressa

kohta nökötin kannolla jalat maassa

          metsä raskaana märästä

          harmaakaiho värisilmässä

viite: http://runotorstai2.wordpress.com/2013/11/14/303-haaste/

kuka kuvittelee totuuden

           kirjoittavansa ihmisestä sanalla

tahi parilla       monella monikin

sana on sirpale       monta monta sirpaletta

ovatko peräisin samasta alkujoukosta

mikä niiden keskinäinen painoarvo

langoissa häilyvä mobile

                          *

tulen kärventämät       tippuvat vettä

sammutuksen jäljiltä

karrelle palanein kasvoin

sideharsojen välistä silmät       katsovat

niin kuin katsotaan      kun halutaan tietää

onko jäljellä jotakin johon vielä

           kannattaa katseen kohdistaa

tähän asti piilossa pysynyttä

          jonka uskaltaa nähdä       ehkä

yöjuna syöksyy meren alle pimeään

kuulen etenevän kulun      rytmikästä huminaa

           voin vain aavistaa      kallioiden

           tummat pinnat tihkuineen

raskas paino päällä

merenelävien huljuntaa

           marraskuinen matalapaine ulvoo

           meren yli litisevin askelin

myrskyn yllä toinen      avaruuden myrsky

sielun laajeneva taju kaikkeudesta

           ilta illan jälkeen juna pimeään

           ja myrskyt      jatkaa raivoaan

näin päivälläkin pöytälampun

           valokehä erottuu

ikkunan takana juhannusruusun oksat

           roikuttavat vesipisaroita

                     pää alaspäin

syöksytorvessa tippojen rytmi

tärkeää on nyt vain solujen hengitys

                     *

kylmää sadetta bussi myöhässä

myös pimeää iltapäivä puolessa

kaikki rapaiset kärritiet täristään läpi

pusikkoisten jättömaiden

metsäisellä pätkällä valojen taistelutorni

metsäkone latoo runkoja lanssiin

kännykässä joku mainitsee Naantalin

bussin kellokin vielä       vai jo      kesäajassa

                     *

muutama lippu ja paketti päivän mittaan

äijien saapaskurat luututtava päätteeksi

taustalla hiljaa vanhaa tanssimusiikkia

oi villi ruusu Pogostan oi kukka Pohjois-Karjalan

           sua aina rakastan

miten hän jaksaa kai juuri siksi

tämä on sataprosenttista

tästä ei voi uuttaa mitään pois!

tiedät hyvin että se lähestyy

           kiihtyvää vauhtia

meteoriitti joka ei hajoa sinun ilmakehässäsi

           väistämätön väistellään

kautta rantain puhuen

           kautta rantain laiva kulkee

on sillä varmaan monta laituria

           vielä ennen sinua

ei ota kyytiinsä samassa järjestyksessä

           kuin tänne toi

puikkelehtii miten sattuu

           kuten ajatukset vailla järjestystä

törmäilevät toisiinsa sinkoutuvat sirpaleiksi

           satavat sanomattomina sanoina

vesipisaroina pitkin poskia