maiseman halki kulkee aita
aidassa on portti
portilla seisoo joku
ei helpota menemistä että tiedän
se olen minä
että sillä on jotain asiaa
Aihearkisto: runot
Sammal(lusta)
sammaltava nurmikko
jää hyvästi lumen peittoon
jää hyvästi
sammaltava maapuu metsän peitossa
kivi pellon rauniossa
sammaltava sammal mihin asti
sinä sitten sammallatkaan
kieleeni päähäni
kun on aika sanoa
Ensimmäisen näyttelyn aattona
osoitin kai liiallista innostusta
kuvataiteeseen
opettaja sanoi ei minulla siihen lahjoja
sitä uskoa sitten patosin ison altaallisen
kunnes värit ja muodot koversivat
puroja sen alta ja pensselit
kuin tukkilautat mursivat
aukon patovalliin
värit ja viivat käteni ja silmäni
löysivät minussa toisensa
kuin joki joka laskee järveen
joka jatkaa vapaana mereen
kohta vieraat tulevat
siihen ajatukseen on totuteltava
päästävä sen kanssa sinuksi
viite: http://www.seijaeriksson.com/an-artist/
Mars mars!
ilmassa leijaileva
punainen ruoste
tuo mieleen sen kaiken veren
jota olemme vuodattaneet vuodatamme
se tuskin mahtuisi kanaviisi
sinä punainen planeetta
sodan jumalan mukaan nimetty
seuralaisesi saivat nimet Phobos ja Deimos
pelko ja kauhu jota tunnemme
jonka haluaisimme heittää niskastamme
sinun taakaksesi ja marssia verenvuodatuksiin
ilman ikäviä tunteita
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2013/11/304-haaste.html
Amerikkalaiset lähettävät marsiin luotainen nimeltään Maven. Se on heprean ja jiddishin kieltä ja tarkoittaa jotakuta, joka ymmärtää paljon, koska on kerännyt tietoa.
Mavenin mukana avaruuteen lentää DVD-levy, jolle on talletettu sadan tuhannen tästä projektista kiinnostuneen ihmisen nimet sekä yli tuhat haikurunoa ja 377 taidekilpailuun osallistunutta teosta.
Haikukilpailun ykköseksi äänestettiin brittiläisen bloggarin Benedict Smithin runo, joka suomeksi vapaasti käännettynä, ilman haikun 17-tavuista runomittaa kuuluu näin: ”Hassua, että Mars nimettiin sodan jumalan mukaan. Katsokaa Maata.”
Haasteen aihe: Minkälaisen runon sinä lähettäisit mars planeetalle?
Maatuvien muistojen galleriaa
Laiha-Lasse söi suolamuikkuja
puukko-peukalo -otteella
aataminomena muljahteli
*
pajassa poljin lammasnahkapalkeita
kiertävä kyläseppä jakeli ohjeita
paja puron äärellä notkossa
siitä vesi saaviin raudan karkaisuun
ympärillä huumaava angervikko
sepän askeleet lopulta kengänpohjan pituisia
*
lihava kuppari istui penkillä hajareisin
ruokapöydän ääressäkin
saunassa mietin miltä tuntuisi
jos vatsa niin iso
että ei näkisi pippeliään
*
kyläkaupasta ostin setälle pillilupia
jätin veikkauskupongin
siellä haisi lamppuöljy ja hamppunaru
jauhetut kahvinpavut
kuparisen kahvipannun vein
pelottavan vanhannäköiseen taloon
tinurille
*
sinä vuonna pitkä kuusikuja
ei paljon ehtinyt kasvaa
en tiedä onko se vielä hengissä
Kantomatka (ehdotus uneksi)
minä metsän polkuja kuljin
löysin kannon ja istuin
aloin ajatella korkeita
linnunrataa ilman lintuja
huomasin kannon kasvavan
laajenevaa kosmosnevaa
ohitin kannolla männynlatvat alkoi huimata
siirryin maanläheisiin
tiaisiin puunoksilla
kanto alkoi aleta
puutiaisiin ruohonjuuressa
kohta nökötin kannolla jalat maassa
Kaamos
metsä raskaana märästä
harmaakaiho värisilmässä
viite: http://runotorstai2.wordpress.com/2013/11/14/303-haaste/
Toden rajoilla
kuka kuvittelee totuuden
kirjoittavansa ihmisestä sanalla
tahi parilla monella monikin
sana on sirpale monta monta sirpaletta
ovatko peräisin samasta alkujoukosta
mikä niiden keskinäinen painoarvo
langoissa häilyvä mobile
*
tulen kärventämät tippuvat vettä
sammutuksen jäljiltä
karrelle palanein kasvoin
sideharsojen välistä silmät katsovat
niin kuin katsotaan kun halutaan tietää
onko jäljellä jotakin johon vielä
kannattaa katseen kohdistaa
tähän asti piilossa pysynyttä
jonka uskaltaa nähdä ehkä
Juna meren ali
yöjuna syöksyy meren alle pimeään
kuulen etenevän kulun rytmikästä huminaa
voin vain aavistaa kallioiden
tummat pinnat tihkuineen
raskas paino päällä
merenelävien huljuntaa
marraskuinen matalapaine ulvoo
meren yli litisevin askelin
myrskyn yllä toinen avaruuden myrsky
sielun laajeneva taju kaikkeudesta
ilta illan jälkeen juna pimeään
ja myrskyt jatkaa raivoaan
Paha satu
sytytit kerran muka-aatteen
kirkasvalolampun sen valossa varjot
olivat mustat ja pitkät täynnä syöpäläisiä
ulvontaa & uhoa:
epäihmiset vain solumassaa
jonka henki on sen hengitys
palvontaa ja joukkotuhoa
löit kerran veitsen peiliin
syöksyit vedenkalvoon
kun pilkallinen haamu nauroi
turhavallan salissa lamput sammuivat
viite: http://runotorstai2.wordpress.com/2013/11/07/302-haaste/
Kolme kipaletta marraskuuta
näin päivälläkin pöytälampun
valokehä erottuu
ikkunan takana juhannusruusun oksat
roikuttavat vesipisaroita
pää alaspäin
syöksytorvessa tippojen rytmi
tärkeää on nyt vain solujen hengitys
*
kylmää sadetta bussi myöhässä
myös pimeää iltapäivä puolessa
kaikki rapaiset kärritiet täristään läpi
pusikkoisten jättömaiden
metsäisellä pätkällä valojen taistelutorni
metsäkone latoo runkoja lanssiin
kännykässä joku mainitsee Naantalin
bussin kellokin vielä vai jo kesäajassa
*
muutama lippu ja paketti päivän mittaan
äijien saapaskurat luututtava päätteeksi
taustalla hiljaa vanhaa tanssimusiikkia
oi villi ruusu Pogostan oi kukka Pohjois-Karjalan
sua aina rakastan
miten hän jaksaa kai juuri siksi
tämä on sataprosenttista
tästä ei voi uuttaa mitään pois!
Allhallows
tiedät hyvin että se lähestyy
kiihtyvää vauhtia
meteoriitti joka ei hajoa sinun ilmakehässäsi
väistämätön väistellään
kautta rantain puhuen
kautta rantain laiva kulkee
on sillä varmaan monta laituria
vielä ennen sinua
ei ota kyytiinsä samassa järjestyksessä
kuin tänne toi
puikkelehtii miten sattuu
kuten ajatukset vailla järjestystä
törmäilevät toisiinsa sinkoutuvat sirpaleiksi
satavat sanomattomina sanoina
vesipisaroina pitkin poskia
Käännekohta
läpsittyään ihan onnistuneesti
painikkeita palkintojen ja rangaistusten viidakossa
(tunnethan toki systeemin jolla sinut
vieroitettiin itsestäsi kohta sen jälkeen
kun äidistäsi jolla sinut kaapattiin
ennen kuin sinusta tuli sinä
ja liitettiin verkostoon)
Rotta ajautui huolimattomasti
suljetusta häkinovesta ulos metsään
aluksi ahdisti syvä huokaus
raikas ilma aukaisi kehkot
lihakset ja mieli rentoutuivat
ja mielen valtasi äkkiä villi ajatus:
en tarvitse sitä en palaa sinne!
Viite: http://runotorstai2.wordpress.com/2013/10/31/301-haaste/
Torjuntaohjelma
näinä kiivaina aikoina luulen
monelle (jokaiselle?) tekisi hyvää
laatia henkilökohtainen
(tarkennan: itseään koskeva)
paskantärkeyden torjuntaohjelma
Viime yönä
tähtihoitajat harsoineen häärivät
kuun ympärillä
taivaan miekkamies on lyönyt
luoteesta kaakkoon
oikeasta reunasta palan pois
Sanojen sienimetsä
tuntemattomien polkujen oudoilla
metsäaukeilla karikkeesta
sanojen sienirihmastot pullauttavat
itiöemänsä ilmoille
kaikki nämä sanojen kääväkkäät
haperot ja rouskut
seisovat kuin tatit
eivätkä kirjaparat ehdi määritellä
mikä syötävä mikä myrkyllinen
viite: http://runotorstai2.wordpress.com/2013/10/24/300-haaste-2/
Päivän sää
hätäiset lumet häipyvät
pimeän piiloja piisaa
hämärää märkää viljellään
satoa yllinkyllin
Syksyn rapsuttelua
maavoima vetää silmäluomia
taittuvassa valossa pilvet hilseilevät
maan nahkaa harava rapsuttaa
sen työt levälleen
tuuli kahistelee
vuodenajan kangaspuut sitkeästi
kuin hirvikoiran leukaperät
louskuttavat tummaa raitaa
*
kauhtuneen heinän sarkaoja
viilletyllä pellolla
takkuinen hiusvyöhyke
mustan miehen
arpisessa päässä
*
lehdetön haapa
haarautuva tumma salama
maasta iskenyt päin illan aurinkoa
*
syysoras vihertää nöyränä
tulevien päivien edessä
rohkaisua kaivaten
eikä kukaan voi taata
*
pakkasvalo katsoo vahvasti silmiin korviin
aallokon metalliinvivahtava kalske
valkoista tomua rantakivillä
sen koloissa riite lymyää
tyyntä odotellen
*
kuunpyöreässä valossa
saunan hormista savumerkki
suoralinja avaruuteen
siikaverkkojen kaarevat suorakaiteet
harjakattojen pohtivat otsakolmiot
ketokatajat kunniavartiossa valmiina
lumikuninkaan vaunuille
*
nostetaan verkot vedetään veneet
ennen kuin jäät ulvovat kuutamolle
aurinko kaukana ja tervan lämmin väkevyys
*
tämän kesän aurinkosato
pakkasessa ja kellarissa
auringon silmäluomia jo painaa
kuu nousee kuninkaaksi
kasvattamaan hallaisia hileviljelmiään
*
jää jakaa rantakiven
ilman ja veden valtakuntiin
kiven sisällä maailma yhtä
sanapasanen 