Kysyn itseltäni antaako otsikko aihetta, mitä siitä saan:
klikkausuutisista kirjoitan huonoja runoja
Voiko absurdius vielä yllättää? Alajuoksulla juova
lammas pilaa aina suden juomaveden
Peilijäällä liikkuja osaa pitää varansa Paitsi
jos päälle on satanut irrallinen lumikerros
Nopeat tunnekuohut kolisevat kuin irralliset ruuvit
mielen moottorissa
Ei synny tuskaa tiedosta Syntyykö tietoa tuskasta?
Opastin aluksia saaristomeren karikkoisilla vesillä. Mitä ankarampi keli ja kriittisempi lasti, sen tarpeellisemmaksi tunsin itseni. Kerrankin aaltojen korkeus oli yhdeksän metriä ja opastettava laiva keinahteli kolmekymmentä astetta molemmin puolin. Kapteenin ja minun yhteistyöllä onnistuimme pääsemään riittävän lähelle, jotta luotsi onnistui kiskomaan itsensä kannelle. Nippanappa. Myöhemmin kuulin, että ruuman lastina oli räjähdysainelaatikoita, jotka olivat sinkoutuneet pitkin lattiaa. Onneksi en tiennyt sitä siinä vaiheessa. Turhauttavinta työtä olivat oligarkkien huvipurret, jotka edellyttivät luotsin käyttämistä. Ne suhtautuivat ylimielisesti, eikä lastien sisällöstä koskaan saanut kunnollista selvitystä. Olen nyt eläkkeellä ja odottelen metallien maailmanmarkkinahintojen nousua. Sitten kelpaan uusiokäyttöön. Parempaa tuskin voi tässä iässä toivoa.
(Viite: viikon 13 krapukuva https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/03/27/autiosaari/#comments )
Miksi täyttäisit tilan ympäriltäsi
viimeistä nurkkaa myöten? Se tila
vaihtuu kohta toiseen: olet aina tulossa
johonkin: et koskaan entisessä, et koskaan
vielä uudessa Joksikin jääminen
mahdotonta
on viivan vetäminen
tiettyyn kohtaan, se on vedettävä
siihen missä on, kun sen aika on
Vaikka veteen, kiveen tai ilmaan
Hänen heikkoutensa on hänen vahvuutensa: hän on niin vertikaalinen. Se alkoi jo pienenä, kun hän kiipeili puissa. Pomona sama on jatkunut: hänen ajattelunsa nousee tasaisen tallaajan mielestä pilviin, mutta sieltä hän näkeekin nurkan taakse. Hänen asemaansa firman pomona ei kuitenkaan ole kyseenalaistettu, sillä omistajien mielestä hän on pelastanut yrityksen muutaman kerran perikadolta juuri tämän kykynsä vuoksi. Alaiset (itse hän vierastaa tätä sanaa) puolestaan pitävät hänen tavastaan kuunnella heitä. Hämmästyttävintä ehkä onkin, että hän on saanut suunnan käännetyksi ajoissa ilman, että siihen on tarvittu kovan johtajan imagoa. Fyysisestä kiipeilystä hän joutui luopumaan, koska loukkasi jalkansa pahasti kalliokiipeilyssä.
(Viite: viikon 12 krapusanat heikkous, pomo, vertikaalinen
https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/03/20/isopomo/#comments )
Kivet lähtevät jokakeväiselle retkelleen haudoistaan
neulaset ovat neulasia, varisevat hankeen kuten ennenkin
vaikka metsä ei ole metsää, pelkkää puuta, materiaa
joksi ihminenkin muuttuu koneistossa, joka antaa ihmis-
materiaalille kaksi roolia: tuhoaja ja tuhottava Säikkyjä
lintuja näkee harvemmin, ne parantelevat traumojaan
piiloissa lennettyään sota-alueiden yli, mutta tiedän
pellon reunan, karun ja kivisen, jossa kevätesikot
aikovat nousta kukkimaan ja rämeen, jossa vaiveron
vaatimattomat valkoiset kukkatertut aloittavat
kun juurella on vielä lunta Kuten pajunkissatkin
Nyt en halua mainita leskenlehteä
sillä se tuo taas mieleen
Voitko tanssia puuta, jonka oksat repeilevät räjähdyksessä
juosta kissaa raunion koloon piiloon, ulvoa jalkaan
haavoittuvaa koiraa Keskensyntyvän kuolemaa
Ei, et voi Joku muu tekee sitä jo sinun sijasta
Voitko kirjata norot, jotka valuvat nokeentuvaan lumeen
ihosta tihkuen vaikka paleltaa, pommien sirpaleet
kehon ja mielen haavat Kesken elämän kuolevat
Ei, et voi Joku muu tekee sen sinun puolestasi
Nokinen on lähtenyt
päästämään lumen valoa heijastamasta pelastamaan
vapauden siltä itseltään sulkemalla suut ja silmät
luulee jakavansa avaruuden
oikeaan ja vasempaan, yläosaan ja alaosaan
Mutta Vapaus:
kokonainen kuin vastuu, joka odottaa Nokista
Hänelle muut ihmiset ja kansat eivät ole itseisarvo. Niillä on arvoa siltä osin kuin ne edistävät hänen Venäjänsä mahtavuutta ja hänen kuolemattomuuttaan historiassa. Edellistä hän on päättänyt edistää alistamalla naapurimaansa ukrainalaisten itkua ja henkeä säästämättä. Se maa on hänelle kuin jälkiruokajäätelö pakastimessa, jonka hän haluaa syödä juuri nyt. Jälkimmäisen varmistuksen hän on aloittanut päättämällä kirjoittaa maailmanhistorian valmiiksi etukäteen, ettei kenenkään tarvitse myöhemmin mennä sitä repostelemaan. Kirjoitusprojektiaan hän on jo toteuttanut kirjoittamalla teoksen ’Menneiden asioiden oikea laita’. Tähän kaikkeen hän saa selkänojaa patriarkka Kirililtä, joka jo edellisessä hyökkäyssodassa siunasi hänen tykkinsä: että ammukset osuisivat varmemmin noihin uppiniskaisiin.
(Viite: viikon 11 krapusanat itku, selkä, jäätelö
https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/03/13/rangaistus/#comments )
onko aamu vai ilta
Suunta ei kerro onko oikein
vasemmalle vai oikealle, syvyys
mennäkö ylös vai alas
Kirja ei kerro kuka kirjoitti
tarinansa, lähti huoneesta
oliko joku muu pelkkä kuvitelma
vai nopea lähtö, vastausta
on etsittävä ulkoa
missä maailma kaatuu syliin
ei lupaa olla ihmisiksi
eikä palaamisesta voi tietää
vastoin kaikkia pyristelyjä tai
niiden tuloksena kohtalo
on vastaus
Hänkö sen sanoi
ja että vanha viini on tuomittu väljähtymään, että menen
sinun vuoksi ja lastemme
kaikkien lasten
kirjoitit päiväkirjaasi
kun kuulet lauluja paremmasta
kun kitaran kielet siitä kertovat
olen tulossa jo eikä väliä
näyttääkö kello aamua vai iltaa
(Viite: viikon 10 krapukuva
https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/03/06/salaisuus/)
Monni on hyvin hyvin vihainen: Pekka Töpöhäntä on välttänyt ansan ja siinä sivussa nolannut Monnin. Hänen itsetuntonsa on aallonpohjassa. Siksi hän turvautuu Pilliin ja Pullaan, joilta hän haluaa kuulla ylistystä omista kyvyistään. Pelokkaiden hännystelijöiden sanat kääntyvät päälaelleen. Monni haukkuu heidät typeryyttä aidosti edustaviksi otuksiksi. Se ei estä häntä määräämästä Pillille ja Pullalle uutta haasteellista tehtävää. Viha ei kangista hänen kykyään suunnitella ilkeyksiä, joilla hän tavoittelee apulaistensa avulla lisää valtaa ja samalla osoittaa kuinka paljon älykkäämpi hän on perässähiipijöihinsä verrattuna. Monni määrää Pillin ja Pullan menemään Ukrainaan. Ja täsmentää: ”tuotte minulle Kiovasta kaupungin isoimman rotan, elävänä tai kuolleena.”
(Viite: viikon 9 krapusanat täsmentää, aidosti, kangistaa
https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/02/27/kehityskeskustelu/#comments )
Olen paikassa, joissa ajan taju nyrjähtää:
vanhan talon ullakkolla metsän piilossa ajan siirtymä
johonkin jota kello ei tavoita
uni, jossa olen vankina luolassa, joka on minä itse
Tulvaveden virtaus täyttää luolan, joka on minä itse
kellun sieltä ulos kuin Nooan arkki Araratin vuorelle, juutun
korkelle paikalle, näen kaukana hehkun, se ei ole se himmeä
jota kaipaan, se on se räikeä, jota pelkään
Näen oliivilehdot
veden alla viimeistä lehteä myöten Kaikki kyyhkyset
puluja, joista ei viestinviejiksi
Siinä murheessa kuulen kuiskauksen vedestä:
älä ole murheellinen, minä himmennän tuon räikeän
miten Synti oli saatu vangittua peltipurkkiin. Uskottavimman huhun mukaan asialla oli ollut käärmeenmetsästäjä, joka nyt olisi hoidettavana saatuaan puraisun kantapäähänsä. Peltipurkissa Synti nyt kuitenkin oli, kiroili ja melskasi. Yksi sanoi, että olisi mukava vaihtaa se lasipurkkiin, useimmat olivat kuitenkin sitä mieltä, että näky olisi liian järkyttävä ja alkoivat miettiä miten saisivat tuhottua koko otuksen lopullisesti. Kylän leipuri ehdotti silloin, että hän kuumentaisi suuren uuninsa tavallistakin tulisemmaksi ja purkki heitettäisiin sinne. Ehdotus sai kannatusta ja kansa alkoi huutaa kuorossa rytmikkäästi: synti helvettiin, synti helvettiin, synti helvettiin! Korokkeelle nousi parrakas mies, joka loveen langenneena julisti: meistä tulee sen jälkeen synnittömiä.
(Viite: viikon 8 krapusanat mysteeri, synti, peltipurkki
https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/02/20/varmistus/#comments )
Niitä päiviä kun lintujen äänet
latvustossa lisääntyvät ja käpytikka
on löytänyt peltirumpunsa pylvään päältä
Hiihtolatu oravakuusen alla hiekoitettu
suomuilla: käpyjä on paljon
siemeniä vähän kuuman kesän jäljiltä
Päivä päivältä lyhyemmän ajan
valokeila viipyy pylväässä, joka joutaa soittimeksi, tikan pajaksi
Valomestarin vana taivaalla kasvaa
Almanakka roikkuu nurkastaan lävistettynä narussa keittiön seinällä. Levoton hahmo selaa sen sivuja merkintöjä etsien: aivan oikein, ylihuomenna se hulluus alkaa. Alma nakkaa almanakkaa narustaan heilumaan ja alkaa varustaa selviytymispakkaustaan: rinkkaan kuivamuonaa, kevyet ruokailuvälineet, tulitikkuja, puukko, jopa retkikirves varalta, kun ei tiedä kämpän kirveestä onko joku huligaani heittänyt sen hankeen. (Luultavasti eivät vaivautuisi niin kauas ilman autotietä, mutta varma on varmaa.) Pilkkivehkeet tietysti myös, vaikka vielä ei paras pilkkiaika olekaan. Kellarissa käydessään hän näkee ukon varaston kahden seuraavan viikon ajaksi: kilokaupalla makkaraa ja litrakaupalla olutta. Olympialaiset talvikisat ovat alkamassa. Sitä television ja ukon yhteismökää hän ei aio jäädä kuuntelemaan.
(Viite: viikon 7 krapusanat levoton, hahmo, almanakka
– Miksi sanot noita perinteisen tyylin veistoksia mauttomiksi?
– No ne ovat mielestäni niin harhaanjohtavia rivoudessaan.
– Niissä on siis sinulle liikaakin makua, pitäisitkö enemmän Paasikiven muistomerkin kaltaisista abstrakteista teoksista?
– Älä saivartele, en varmasti, mutta nuo sukuelimet… kai niille nyt jostain olisi löytynyt jalkaan vaikka uimahousut tai viikunanlehtiä verhoksi.
– Meinaatko, että eduskunnassa on liikaa munaa… eikä Raivaaja ja Sadonkorjaaja ainakaan uimaan ehtisi. Henkinen työ ja Usko tuskin osaisivatkaan, ja mitä viikunanlehtiin tulee…niitä Suomessa ole.
– Tuo naisen takamus muka Tulevaisuus!
– Pöljä, etkö tajua, että naisen sylissä on lapsi joka katsoo tulevaisuuteen, mutta sinä vain katsot naisen takapuolta, taisit paljastaa itsesi!
(Viite: viikon 6 krapusanat perinteinen, mauton, harhaanjohtava
https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/02/06/nainen-konepellill/#comments )
Vuolit sanoja tarkasti ettei olisi
erehtymisen vaaraa, hioit niin huolella
ettei jäisi vaihtoehtoisia käsityksiä huoneessa
jossa ilmaisut järjestyksessä ja niillä kuvattu
Todellisuus, kuten sanoit
kuin perhosia etikettineuloissa
kasveja herbaariossa, pöly suojana
ilmiöiden muuttuvalta luonteelta
Pariin polveen suku ei ole ollut joukkue
joka pelaaa samaa kiekkoa, etsii lätkälle reittiä samaan maaliin
jokaisella oma kiekko oma maila oma maali, niin kai pitääkin
Oliko ennen sotia onnen alkukoti, jonka sota räjäytti hajalle?
Kuvassa juureva isoisä, kasvoilla tutkimaton ilme
hänen nikkaroimassa sängyssään nukuin sikeitä
viime yönäkin käden ulottuvilla valokuva isästä
jossakin Karjalan korvessa, sotilasasussa hymyillen
Pirstoutuminen jatkui seuraavassa polvessa samaa tahtia
kosketus yhteisiin lähtökohtiin ohentui olemattomiin
kaikki rakentui sen varaan että kukin pärjää omillaan
on pärjännytkin pieninä populaatioina
paremmin tai huonommin vaikka suojametsiköt
niin pirstaleina että yhteydenpito
hakatun ja poltetun maan läpi on käynyt vaikeaksi
(Viite: viikon 5 krapusanat pärjätä, lätkä, reitti
https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/01/30/sydnleikkaus/#comments )
Harakka lentää jotenkin huonosti, olen harmistunut
puhelimen käyttöongelmasta satatuhatta
nuorta miestä rajalla valmiina hyökkäämään
henkien uhalla kun käsky käy Katkeralta
Osukoon ensimmäinen luoti televisiooni
niin kauan kuin on metsää ja lunta
voin ajatella olevani jossain muualla
kuin tässä katsomossa
Lennä harakka, lennä mutkille ettei
haukka nappaa!
Haastateltavan takki roikkui jotenkin oudosti hartioilla. Ehkä olkapäät olivat vain niin eri aaltopituudella. Tai pikemminkin korkeudella. Mies oli kunnanhallituksen haastateltavana, ehdolla kunnanjohtajaksi Pihtiputaalle. Puheenjohtaja pyysi: ”Kertokaa itsestänne, mitä te voisitte tehdä kuntamme hyväksi, jos teidät valittaisiin sen johtajaksi.” Mies näytti harkitsevan vastaustaan hartaasti. Kuin kävisi läpi mielessään puhetta, jolla aikoi vakuuttaa valitsijansa kyvyistään luotsata tätä pohjoisen Keski-Suomen, pinta-alaltaan laajaa mutta väestöltään vähenevää kuntaa kohti auvoisempaa tulevaisuutta. Sitten pohtiva ilme kasvoilla vaihtui kuin sisäisen ihmeen vaikutus olisi kirkastanut ilmeen ja suu aukesi huudahdukseen: osaan soittaa sähkökitaraa!
Hallituksen jäsenet katsoivat kysyvästi toisiaan. Ensimmäisenä ääneen ehti varapuheenjohtaja: aikoisitte siis elvyttää Saapasjalkarockin?
(Viite: viikon 4 krapusanat takki, vastaus, ihme
https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/01/23/tyhj-tynn-p/#comments )
Entinen talonmies, nykyinen postimies, ennen Pikkarainen, nyt Hikkarainen
toimipaikka Lahti, sai talvilomaa kokonaisen viikon, ihan omaa
Hän heti aamausta alkoi jahti Vesijärvellä (tuolla järvien nimistä luovimmalla)
pilkkireppu täynnä vimpainta ja vekotinta kuten kaira ja reppu, josta sai jakkaran
Toimipaikka Lahti, sai talvilomaa kokonaisen viikon, ihan omaa
heti kun muutaman reiän väänsi, ja otti ensimmäisen naukun, saalis antoi odottaa
pilkkireppu täynnä vimpainta ja vekotinta kuten kaira ja reppu, josta sai jakkaran
otti toisen paukun ja kolmannenkin
Heti kun muutaman reiän väänsi, ja otti ensimmäisen naukun, saalis antoi odottaa
Tuli tuisku ja pimeni taivas, oli aamuun mennessä ohi elon vaivas, entinen talonmies
otti toisen paukun ja kolmannenkin
sittemmin postimies Vain pilkki sojotti lumen alta
Tuli tuisku ja pimeni taivas, oli aamuun mennessä ohi elon vaivas, entinen talonmies
Hän heti aamusta alkoi jahti Vesijärvellä (tuolla järvien nimistä luovimmalla)
sittemmin postimies Vain pilkki sojotti lumen alta
Entinen talonmies, nykyinen postimies, ennen Pikkarainen, nyt Hikkarainen
*) muotoa pantoum: https://fi.frwiki.wiki/wiki/Pantoum
Nuori mies kävelee vieraan maan suurkaupungissa . Muutama päivä sitten hän vielä käveli kotimaansa pikkukylän raittia. Jalkakäytävällä kulkee sadottain ihmisiä, lukituin ilmein tai tummenetut lasit kasvoilla. Hän yrittää katsoa tarkasti vastaantulevia kuin tarkistaakseen onko joukossa joku tuttu. Yhä jatkuva kasvojen virta alkaa lopulta väsyttää, hän antaa periksi ja sulautuu kasvottomaan liikkeen virtaan, jossa vastakkaiset norot kohtaavat törmäämättä toisiinsa, mikä hämmästyttää häntä. Askelten myötä kotikylä tuntuu etääntyvän yhä kauemmaksi, olotila muuttuu oudoksi: kuin olisi loputtoman liikkeen elementti, vailla menneisyyttä tai tulevaisuutta, itsekin vailla kasvoja. Juuri nyt se tuntuu hänestä hyvältä. Hän kokee tehneensä oikein lähtiessään, jättäessään taakseen pienet ympyrät.
(Viite: viikon 3 krapusanat jalkakäytävä, outo, sulautua
https://susupetalsanat.wordpress.com/2022/01/16/aamut/#comments )
sanapasanen 