sanapasanen

Kuusen profiili

terävöityy vasten pakenevaa valoa

pyramidiksi

                 neulasenkaan liikahtamatta

Päivällä heiluhäntä

juoksi sen runkoa pitkin

sieni suussaan

                 jokaoravan oikeudella

rapsutteli kynsillään

kuusen kutiavaa kylkeä

edestakaisin

                 puulle makeat yöunet

                              Ei maailmaa voi ymmärtää ihmislapsi,

                              joka on typerä ja tyhmä kuin määkivä jäärä

maailma jäärien koontona

Mikä elo onnellinen

                 maan ja taivaan

rajaseudulla

missä turkinpippuri kasvaa

Rauhanlähde pulppuaa

verta ja tulta

                          Siell’ on hieno hietakehto

                          sinnepä lapseni saatan

Taakse jäänyttä mutkaista

polkua on helppo oikoa

jälkiviisaasti edessä olevaa

kuljetaan kuten se menee

Näkyjen näkijät oikovat mutkassa

kuka vasemmalta kuka oikealta

                             onko siten löytyvä polku sama

                             onko sillä väliä pitäisikö tietää

                              tuleeko muita polun syntymisen verran

                              menehtyykö oikoja löytämättä sitäkään jolta oikaisi?

Olet linkki jälkeen jääneen

edessä olevan välissä

Niiden tässäjanyt kätellä toisiaan

Pidän kaupungista

jonka läpi voi kävellä puolessa tunnissa

ja sen jälkeen maaseutu

Pidän kahvilasta

jossa voi valita mieluisan istumapaikan:

katsella maisemaa ulkona, ihmisiä sisällä

On kiehtovaa kävellä repussa runokirjoja

ja viiniä kun sataa ja tuulee      tietäen

olevansa kohta sisällä

Tutkia jokainen sana jota aikoo käyttää

on sillan tukipalkki veden alle

Poistaa sanoista laho ehkä estää kulkijan

jalkaa luiskahtamasta siltalankkujen väliin

Tee kaikki tämä ja varaudu tähän:

joku pujottautuu kaiteiden välistä veteen

Hukkuu ja nostaa syytteen sinua vastaan

Valoisan kangasmetsän tunnelma:

                     iloiset värit, tyyni lämpö

Jatkan polkua notkon varjoon, kalseat kädet

                     työntyvät paidan alle

Maisema muuttuu kuin auringonpimennyksessä

Nousen vielä rinteen, vastassa iltavalon vuoksi

Odotan kunnes hahmot alkavat menettää

rajojaan, liudentua varjoihinsa:

valon luode

Syksyn kahdet kasvot katsovat läheltä

                     toisiaan silmiin

Käsky on täytetty, lisäännytty maa

täyteen, meri ja ilma täynnä ihmisestä

Pelto on kylvetty, metsä pellottu

taivas varjelkoon, suojelkoon suojelijaa

                 erämaan viimeisiä länttejä!

Väki asuu kerroksittain

kippurassa elävät lisääntyvät kuolevat

                 geeniensä moninaisuudessa lämmittelevät

                 hiilinuotiolla kolmesti kieltävät tummuvat jäätiköt

                                    lajien moninaisuuden

Tekojen karttapohjoinen,

sanojen magneettinen napa

                 eranto

                 silta kuilun yli hapertuu

                 uutta käskyä odotellessa?

Paketin ympärille               kiedotaan naru sol

mitaan että pysyy              kasassa   solmitaan

umpisolmuun ett               isi vaikea  aukaista

Kaikkien  pakettie               n     umpi   solmut

on solmittu yhtei                sön umpisolmuun

että olisi   mahdo               t onta       aukaista

aleksanteripienet ratsastavat aaseilla

voiveitsiään heilutellen       Monet itkevät,

toiset nauravat, monet itkevät ja nauravat

Useimmat eivät tiedä

itkeäkö vai nauraa

Aleksanteri ratsastaa, Aleksanteri oksentaa,

tuokaa astiaa!

En kirjoittaisi tätä

ellen haluaisi vähätellä      haikeuttani

kun kurjet parveilevat,

aamun valo yhä vinompaa

Siis tapaus Rotkonen piste fi

Pikkubussin oven      hän aukaisee,

tarjoaa jalkaa askelmalle,

bussi heilahtaa ja sitten takaisin,

kun jalka tapaa asfaltin

Hiukan sataa

Kankein jaloin astelee hän aamukahville,

vatsan vaakasuora alasivu, lyhyempi kateetti

suorakulmaisessa kolmiossa

Sateensuojan siinä saisi lyhyt ihminen

Näen, kauempana kurjet laskeutuvat,

aamusammakolle kai

Kulkija ei kysy enää mitä kello,

sen kulku on liian nopea hänelle,

ollut jo vuosia, kulkee vain

tuvalle, joka saanut nimensä

kolmen ihmisen lopusta ennenaikojaan

                              konnasta konna versoo ja konna

                              on myös konnan poika

Tulee palaneen metsän vuoksi

tehdyltä tieltä, nokisavotan ajoväylältä,

tien vieressä Pirunkirkoksi nimetty rumankaunis

maan uumenista pursuillut kivikko,

yllättävä kuin rupinen multaperuna kakun koristeena

Perillä Tunturien yöpuolen dramatisointi:

miten viestinviejän kytkeytyminen

kolonisaatioon synnyttää

ristiriitoja alkuasukkaiden kanssa

Toistuva ja synkkä on tuo tarina

Lapinrajalla lantalainen ja saamelainen

vedenjakaja-alueella: kuka menee Jäämereen,

kuka Pohjanlahteen, ryssä ainakin Vienanmereen

Pappi ja pakana toisilleen savuverhon takana

taajovat kukin suuntaansa,

kuten silloin niin nytkin

Tuvalla mikään kummittele

Historian vääryydet muuttuvat hyviksi tarinoiksi

tuntojen kolkutukset ottavat muotoja mielen syvyyksistä

Vihan ja pimeyden muistijälkiä

ihminen on jättänyt reiteilleen

kiveliön monipiirteiseen luontoon,

sen taiga, sen virrat, suot, tunturit ja kivikot

ansaitsevat parempaa

Tätä kaikkea liikkuu kulkijan mielessä,

omia jälkiä jättäessään,

oman kellonsa jätättäessä

Sanon en piittaa rajoista

en tiedä piittaanko,

en tunne riittävästi piitatakseni

Lävistän sanavartaaseen jotain ilmiöriistaa,

rasva sulaa nuotiota vauhdittamaan,

kypsyttelen ravinnoksi nuotiolla, jota sade uhkaa

Käristyykö pilalle, jääkö raa’aksi,

makuja on monia, sanon:

valmista vain itsellesi

Ruokavieraat harvinaisia,

nuotioita kovin harvassa

Ihmiset lahoavat niille jalansijoille

joille ovat kerran juurtuneet

Eivät käy tervehtimässä toisiaan,

muistelemassa vanhoja hyviä aikoja

Hyviä siksi, että ennen käytiin

muistelemassa vanhoja hyviä aikoja

                    haastelemassa iloisina

                    elämän murheellisista tosiasioista,

                    tarkistamassa rastien määrää

                    hyvän elämän listassa

Niin huonot kääntyvät päällimmäisiksi

Sitten kun joku kaatuu, harmitellaan

että olisi pitänyt

käydä hakemassa pois

kauan sitten lainattu leipäkone

ettei jää kuolinpesään

riidan aiheeksi

Elän ajan saumassa,

jossa tihentyvä hämäryys ja

valojen häikäisyt haittaavat näköä

                 Ehkä ne ovat yhtä ja samaa,

                 ehkä aika on saumaa,

                 vasen ja oikea jalka eri laatalla

Imen tietoa kuin sieni vettä,

kysyn mitä tieto on ja ymmärrykseni

lisääntyy, kysyn

                mitä ymmärrykseni on,

                missä sillä on mitään käyttöä

               Olen täysi ja tyyni lampi,

                ihmettelen miten lätäköt jaksavat

                roiskia ympäriinsä,

                rapaa enemmän kuin vettä

Ehkä asetukseni ovat hukassa

salasana tukassa,

jonka tuuli vei

Kysyt miksi olen mykkä

Jos haluat vastauksen, tule kanssani vaikenemaan

En osaa sitä mille ei ole sanoja, kirjaimistoa,

minkä kielioppi on kirjoitettu tuuleen

Sanat joilla siihen viitataan

ovat menehtyneet ajan valtateillä,

kuivuneet rattaiden voiteluun,

epämukavuus on niiden lausumisen mauste

                            Kun puhun, puhun typeryyksiä

Jos haluat vastauksen tule kanssani sinne

missä kurjet lensivät kerran

Kuuntelemaan ilman sanoja,

kurkien jälkeensä jättämiä

Puut ja pensaat

tulkitsevat tuulen

kukin tavallaan

Tunnistan sitä kuin

lintujen laulua

Marja-astia täyttyy

verkalleen

Millekään missään milloinkaan

antautumatta, innostumatta,

sisärakenteet tasarakeisia,

hillityt värisävyt, lattia notkumaton,

katto ei vuoda, ikkunoista vedä

ihan sama mitä ulkona, mitään väliä

niin kauan kuin pysyy ulkona,

on päättänyt olla siitä ulkona

niin pitkään että jotakin joskus

Syytän hernefarmaria herneestä nenässäni, patjan alla

ja ohranviljelijää vihneestä kurkussasi, maltaasta silmässäsi,

en näe ottaa niitä pois, kun tukki tukkii

                  Sanon itselleni itsestäni ota tai jäätä,

                                   esitän arvoituksen: hyväntoivonniemi

ja pahantahdonlahti kilpailvat suosiosta, kumpi voitti?

Vihjeeksi voin kertoa, että jääkarhun alla murenee,

joko olet pohtinut sopivat mausteet muhennokseen,

                   jonka voi valmistaa aivoistasi, kun robotit

                                    (vai puuttuuko vielä jokin jeesklikkaus?)

Jos hirttää halutaan, niin aina löytyy sen verran

asian- ja oksantynkää, että siihen köyden pystyy kietomaan

                   kuten että palkat nousevat, mutta hyvinvointi ei,

                                    onko tätä tarpeen tietää vai parempi reagoida

tietämättä mihin, siinäpähän saavat

                                    valtiovalta ja muut asianosaiset

tyytyväisyys kansallishyveenä, pettämätön

                   on     haudan     nostalgia

Jätin tyypin nilkkarenkaisen

pihaan vahtimaan

kesäkurpitsani kasvamista

Itse suolle suunnistin

tsiikaan miltä näyttää hillalupaus

Oho!, aapa täynnä suppaa,

ajantajuni lie hämärtynyt

myötä öiden kovin valoisten

Kukintoja vasta luulin löytäväni

Riemumielin pihaan palailin

Nilkkarenkaista ei missään,

rengas palasina ketjun päässä,

etuhampaan jäljet kurpitsani jämässä

Siinä se keskellä polkua

                 tillottaa silmiin

kuin luomisen alkuviattomuus

valmiina leimautumaan minuun tai

kehen tahansa melkein päälleastujaan

Ei kuulu emon hätäsignaaleja,

tragedian kulkua voi vain arvailla,

siirrän sivummalle, armollisempaa

                 kai tallata hengiltä

jätän luonnon huomaan

kohtalona kissa tai ihmepelastus?

Silmänurkka vuotaa,

luonto siinä huokaa, kysyy:

kaikki kuten pitää

vai ei lähes mikään?

Jos juhannuksena on hellettä,

tyhmyys kondensoituu kallonpohjaan,

saa omaiset ajattelemaan:

olisipa satanut räntää

Ihmisen aivo tai mikä se nyt onkaan,

on sillä tavalla rakentunut

Moni säilyy heikoille jäille asti hengissä