kirjaimet joista rakentuu
rauhan sanat
joista rakentuu sopimus
ovat rakkaita
rakas on kynä jolla asiakirja
allekirjoitetaan kiiltelee hetken
petoksen rajaviivalla vakiintuu
imupaperiin kuivuessaan
jossakin surkeassa leirissä
viriää liikettä
kotiinpaluun toivo kajastaa
kuin kaukainen aamunnousu
kasvosi jäivät minuun kun lähdit
silmiesi vihreät niityt jäivät kukkimaan minuun
sateiden viipyessä kastelen kukkia silmilläni
auringon laskiessa hymyilen niiden terälehdille
valoa ihohuokoset täynnä kuiskauksia
kun lähdin läpi talvipimeän tien sen asfaltinmustien
tuntien matkaan läsnäoloosi pudonneena
suusi mansikkaa suussani
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2014/02/314-haaste.html
ostan kaikki aavikkokaupan taimet
ne kestävät hiekkaa kuin rentukka vettä
niiden pieni varjo aavikolla on suloisempi
kuin tuhat päivänvarjoa palatsin terassilla
kaivan kuopan hiekkaan karjun esiin
kaikki vesisuonet ne pulppuavat lähteeksi
keitaan nimeän satunaisen mukaan:
hän joka juo teetä taivaan ilmakuopissa nenästään
päivät pidämme toisillemme varjoa
yöt katselemme rajatonta avaruuden valomerta
ja kaikki ne kasvit keitaan äärellä
kuiskivat meille joka yö uuden sadun
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2014/02/314-haaste.html
aamupalaksi hammaspaikkoja paukuttavia
luutuneiden asenteiden pähkinöitä
lounaaksi hammaskiillettä syövyttäviä
vihan hedelmiä välipalaksi
räjäytellään pelon hajupommeja
tukeva päivällinen lopuista synneistä
yömyssynä itsesäälin katkeraa pontikkaa
kädet kyljissä kiinni
teipattuna
suu
ainoa tila keuhkoilla
sisään ulos sisään
palikkana pirunyrkissä
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2014/02/313-haaste.html
hitaasti viivytellen aamu-usva hälveni
kuin olisi tahtonut mukaansa olennot
joita ei ennen sitä ollut sumussa syntyneet
koko aurinkoisen aamupäivän hahmot
pysyttelivät paikoillaan pyöritellen suuria silmiään
kuin näkisivät kuolevaisia kauemmaksi tai syvemmälle
illan lähetessä niiden piirteet alkoivat liueta taustaan
katseeseen tuli raukeutta ääriviivat aukenivat
tyhjenivät udusta viimeisenä silmät
olentojen jäljiltä painanteet täynnä kyyneleitä
jokainen erillisenä sateenkaaren kaikissa väreissä
jokainen niistä helmi jonka nimi tunne & ymmärrys
lapset löysivät tekivät kaulaketjuja ne välkkyivät
auringossa ja helisivät nauruisten lasten
juostessa aurinkoisilla niityillä
http://runotorstai.blogspot.fi/2014/01/312-haaste.html
leikataan kolme miljardia
illallinen ei lankea manulle
höylätty manu ei illalliseen
lätty sieltä toinen täältä ja hillot piiloon
leikataan kahdeksan tai kymmenen
pisaraa & hiutaletta luxia & celsiusta
leikataan säästä säästetään leikistä
leikisti säästetään
mennään noukkimaan käpyjä
poltetaan säästöliekillä
pistetään pellit kiinni ettei piippu nokeennu
elit tulevaisuutesi synkistä muistoista
päivitit mennyttä sen mukaan
tylsytit hakkusi ajan rautaiseen kallioon
olisimmeko olleet onnellisia
ajanjakajalla
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2014/01/311-haaste.html
kun oli aika olla lapsi
ei ollut aikaa ei paikkaa olla lapsi
virtahepoja olohuoneessa
outoja otuksia sängyn alla
ja nyt sinä kuka oletkin moitit
että olen lapsellinen olet oikeassa
lapsellista tosiaan hyvinkin lapsellista vihdoin!
kireällä metsän puinen vanne
järven ympärillä paukkuu
ujeltaa ja ryskää jää
*
kivellä alkaa nyökkiä
virtaveden liperikaulus
päin kylmää kyökkiä
*
äijä potkurillaan kurillaan
pitkin jäistä pintaa
suuntaa kohti kirkollista lintua
joka kellariinsa katoaa
ehtoollista yksin nauttimaan
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2014/01/310-haaste.html
kerran raivasit pellon
keräsit kivet muuriksi ympärille
ja seisot ajanterällä miekanviillon
kapealla rajalinjalla selkäsi takana
huohottavat haamut
edessä myrskyn jyrinä eikä kivimuuri
suojaa mitään ei muuta turvaa
kuin miekanterän rajarauha
olit valmiiksi säröillä ja lohkeilit
kun sinua potkittiin
pitkin kurjia kujia
kunniattomuudenarvoiset herrasmiehet
kävelivät käsillään
rouvasväen silmät kuin linnun
vilkkuluomineen
ympärillesi kaivettiin
ylöspääsemätön kuoppa
miehet tulivat öisin köysitikkaineen
ettet voisi nousta
paikasta johon kuja päättyy
jonka pääskyt jättävät suosiolla harakoille
särösi syvenivät selkärankaan saakka
asfaltti märkii mustissaan
hiekkatie potee psoriasta
silmut ja ummut paisuvat
viekoittelevasti
sydäntalvena
tukit pitäisi kaataa
etteivät halkeilesi
hirsiseininä
savukkeen ikihehku kuistilla
savu on kovin mietteliäs
http://runotorstai.blogspot.fi/2014/01/309-haaste.html
mistä tämä valo joka vääristä
juhlalliset holvikaaret synkänpesäksi
tuo kauhtuneen heinän niitty
eikö sen pitänyt olla aurinkoinen kevätniitty
mistä nämä nöyryytetyt varjo-olennot
joiden mielet on imetty isoon saaviin
vangittu holvikannen alle
eikö heidän pitänyt olla lapsia leikkimässä
piilosilla noiden pylväiden takana
tämä valo onko se Marsista
punaruosteen kyllästämää valoa
pölyä jonka pelonjumalan sotajoukot
ovat marssittaneet esiin
kedolla on vielä elämää
jonka kasvit ovat varastoineet juuriinsa
odottamaan että tuuli puhaltaa pois
nämä tukahduttavat pölyt
tuo sateen josta silmut aukeavat
viite: http://www.seijaeriksson.com/memories/
haaksirikkoutuminen
omilla rannikkovesillään
omalla jollallaan
meno- tai paluumatkalla
liikkuvien salakarien välissä
joissa virtausten voima ja suunta
vaihtelevat suhteessa muiden
saarien liikkeisiin
on mahdollista
pursien särkyminen
purjeiden repeäminen
mastojen katkeaminen
tapahtumattomuuden
tapahtuminen
äänekkäät itkut roudataan
takaovesta kompostia kosteuttamaan
ja naurunremakat sivuovesta koirankoppiin
kun pölvästinjäykkä köpöttelee
julkisivun puolelta punaista mattoa
salamavalojen räiskeessä
esittelemään
numeroitujen kokojen muotteja yksinedustus
jos omaasi et sovi ylimääräinen kaavitaan
ongelmajätteisiin
jos jää vajaaksi almuiset mielennöttöset
täydentävät sopivasti
numeroilla on aina kiire vuosi
kuin vuosi talvi kuin talvi kuin kesä ja syksy
lukujen yksiköt sinkoutuvat lävitseni
ja yhden uusi alkaa aina
ennenkuin toisen vanha ehtii päättyä
likaisessa eläkepommissa
yhtenä numeroituna naulana
kestävyysvajeen arkussa
jolla kansantaloutta kannetaan
kilpailukyvyn hautasmaalle
rustailen runoja punon juonia
numeroita harhautan
kun sanojen ja ajatusten hiukkasia
kallossa kimpoilutan
tulen ja sumun sisällä
ihmisen pesä
siivettömän eläjän
sen kattona pimeys
joka painaa märkää ja mustaa
maata vasten
ihmisen pesässä muna
josta kuoriutuu unelma
sillä on siivet ylittää pimeys
jättää tämä sumuinen polte
sillä on kyky
suunnistaa merellä
löytää se saari jossa on tupa
jossa on unelman koti ja lupa
viite: http://www.seijaeriksson.com/vagen-till-ljuset/
upottavan suonisilmän
yli pitkospuuksi
hän asettuu
syöksyrinteiden kivikkoani
rakkaani hän pitelee
että ehdin turvaan
siitä tunnen mä ystävän
mennä niin kauas että hiljaisuus
humisee hellii
korvakäytäviä
joita desibelien kuurot
ovat moukaroineet
tulla niin lähelle että sydän tuntee
toisen sykkeen
yhteistä tapailevat
viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2013/12/308-haaste.html
sanapasanen 