sanapasanen

tuuli heiluu

koivut humisevat

            huimaako lintuja pää alaspäin

jyrinä liikennöi ilmatilaa

pitkiä CO2 – huutomerkkejä troposfäärissä

            kenelle siellä huudetaan noin

tornista näen joutseniä jäällä

ja hartioita myöten veden alla

            meneekö niillä vesi päähän

näiden kiikarien kantokyky ei yllä sinne

missä arat ja harvinaiset muuttajat uivat

            mitä ne pelkäävät

tämä runo on koiran ansiota sen häiriöalttiuden

en voi tehdä remonttia en käyttää työkaluja

                sen päivälepo keskeytyy

                alkaa kävellä levottomana

                kohdistaa katseita kuin kysymysmerkkejä

kysymysmerkit kiusaavat naista

ristikot eivät suju syyllisyys kasvaa

                 koira kiepillä matolla

                 nainen sohvalla sanaristikolla

                 minä sängyllä kirjoituspuuhissa

niin on hyvä kynän rapina

ei häiritse kumpaakaan

Ihminen tappaa

luulee olevansa mahtava

kun tappaa paljon

mannerlaatat liikahtavat

järkytyksestä varmaan

kuka ilmoittautuu syylliseksi

onko se runo
    yleisön suosikki
        se liplatus laplatus
Hamelnin pillipiiparin perässä kuljetaan
    lasit kädessä istutaan kuunnellaan
vai onko se runo se musta ruhjova ratas
    jonka alta juostaan karkuun vavisten
        mikä se on se runo
                elämyskauhua
eilinen kadonnut päivänpaiste ihana illan kajo
suurtuotannon tasalaatuisuudesta
    myönnetty takuutodistus
kuluttajansuojana inkontinenssisuoja
    pääsylipun kylkiäisenä

Näen sen kuten sokea näkee aivoillaan

           silmillä näkee vain nopean häivähdyksen

           vauhkoontuneesta laumasta kun se

                       syöksyy kuiluun yli rotkon reunan

Sitä on ilmassa se tarttuu ihmisiin

           valtaa tilan kuin astiansa yli paisuva taikina

           kun pöytäkään ei riitä valuu lattialle

                      koko arki jalkoja myöten takertuu siihen

Soljukoon sanani lauseiden läpi

kuten hirsitalon hengitys

jossa seinät pitävät tuulta loitolla

            päästävät höyryä läpi

            tekemättä kastepistettä kylmälle sillalle

Ei ole hyvä sulkea höyryjä

            pää kostuu ja homehtuu

rakenteiden pitää hengittää

ilman molekyylien kulkea ja sanojen

Lattian ja lauseen maalämmössä

paljaat jalat viihtyvät

ja hengitys helppoa

Peilikuvassa siistimätön parta

taustalla tapetti josta naulankannat

                              ovat työntyneet esiin

pientä pintaremontin tarvetta siellä täällä

Pitäisiköhän hankkia

Kukoistuksen Käsikirja

Ihan tavallinen päivä ja tavallinen

            nukkumaan asettuminen

putoaminen tietoisen väliverhon tuolle puolelle

                      kuin syvänmeren sukellukseen

ja tavallinen havahtuminen aikaistuneen valon myötä

joka kerta ihan tavallinen ihme

                     joka kerta

                                 vuosien mittaan

kunnes alat pohtia

          kuinka kaukana takana aika

          kun ei ollut merkitystä sillä tiedolla

                     että nämä kerrat

                                 voisivat käydä vähiin

                    kuten bussin matkakortissa

Miten nopeasti haihtuukaan

pitkän nousun aikana kertynyt lämpö iholta

                      viimaan joka pistää

jokaisen irrallisen lärpäkkeen paukkumaan

Rinkkaa on turha laskea selästä

parempi kääntää se selän suojaksi tuuleen

kun omaa ajatusta ei kuule vonkunan volyymilta

                     kuin diskossa yrittäisi jutella

                     tai suurkaupungin liikenteen kohinassa

äänimassan kerrokset tiivistynyttä raitaa

kaikki aikamuodot samassa mylläkässä

kulkijoiden porojen ja poromiesten

rahinat ja ääntelyt joku joikukin seassa

Auringon killitystä himmertää vain vähän

lentävä irtolumi jota tuuli onnistuu kaappaamaan

jostakin matkaansa sen kiteet kieppuvat

kuin kultahippuina kurun puroista

niin pitkälle kuin näkö kantaa

                    vain valkoista tunturi-ihoa

metsiköt karvoitusta kumpareiden liitoksissa

Ennen pahempaa hytinää on päästävä alas

            suojaisen rinteen puolelta

ujellus vaimentuu omat liikket

            ja hiljaisuus täyttävät tilan

valon määrä vähenee

           kääntyy tumman puolelle

jossakin siellä odottaa tupa ja kamina

Kilpikaarnaisen männyn juurella

lakkapään alla istun

             toisella puolella sinä

sivulla tyvisälöjä

palokärjen hakkuulta

             sinä jos et nyt niin joskus toiste

vielä on jäljellä hevosmuurahaisia

maassa kuivuneita oksennuspalloja

             sinä jo ennen minua täällä

kaarnassa tikan reikiä

huipulla petolinnun pesä

Kilpikaarnojen kartasto vielä tiivis

on kerran sileä hopeinen kylki

ennen kuin humahtaa maahan

ja kuuluu: tämä on

             minun ruumiini ja vereni

             siis syökää ja juokaa

Sinä yönä kun kuu kiersi puuta

ja toukat rapisivat sen rosoissa

muurahaisia käveli kämmenselälläni

             ja sinä tiesit kaiken

mikä oli siinä tarpeen

Muuta ei jäljellä kuin

rapautuvat rauniot

niiden keskellä viidakko aluillaan

toimistasi ei muuta näkyvää nyt jäljellä

Muistosi on kuihtunut

kuin kukkien siemenet kuivuusjakson aikana

ne hetket ne päivät muutamat vuodet

joissa koko ihmisyys

koko jumalallinen ja raadollinen ihmisyys

näyttäytyi kaikessa

             kauneudessaan

                         kauheudessaan

Vielä sentään niiden muistissa

             niiden sydämissä ja käsissä

                         joiden keskellä elit

Kun tummat pilvet

ovat ystäviä lähestyessään

viite: http://runotorstai2.wordpress.com/2013/03/28/279-haaste/

Pakkaspäivänä torkkupeiton alla

ajatus lupsahtelee ja silmä

jossakin katon valkeassa

              listitty itikka

kuulomuistissa riiviömäistä ininää

hikisen lakanan alla

Aamuöinen turvapaikka

näinä kovina aikoina

kovimpina sitten kivi- ja rautakauden

tarvitsemme armahdusta

sellaista johon esimerkkiä näyttää

kehitysyhteistyöministeri

että edes itsensä

koska hän itsekin on heikko

hän osaa kohdella ymmärtävästi

tietämättömiä ja erehtyviä

ja heikkoutensa tähden hänellä on velvollisuus

uhrata töppäilyuhreja

yhtä lailla itsensä kuin kansan puolesta

Tipu tipusein

vasta eilen synnyit

pörrönkeltainen

et tiedä kuka äitisi

et isää varsinkaan

ja vilinässä lattian

kun nokan alta rapsutan

suljet silmät onnesta

vaikka elintilasi

on pienempi kuin paperi

jolle kirjoitan

jutun sinusta

tipu tipusein

on meillä tämä hetki vain

Tai ehkä nappaan sinut taskuun

otan sinut omaan laskuun

asuntooni kuljetan

ja isommaksi kasvatan

sitten munit minulle

joka aamu aamupalan

palkaksesi rapsutan

nokan alta taas

 viite: http://runotorstai2.wordpress.com/2013/03/21/279-haaste-2/

tuulen tarmokas kevätsiivous

maaliskuisessa metsässä

kasaa roskat kuin kiusalla

                         latu-uralle

roskat tarttuvat suksen pohjiin

meno tökkii

elämän vastukset aina juuri siinä

mistä pitäisi kulkea

Sisarukset herrassa ja sudessa

             oinoset

jos jokin laji pitäisi hävittää maastamme

suomalaisille vaarallisena se eittämättä olisi ihminen

Älyllinen itsemurha onnistuu tosi helposti

Kliseiden viljelyyn lannoitettua

pakettipeltoa maassamme riittää

            ampiaisten & käärmeiden pesäpaikoiksi

            mistä näitä kansan kata(ja)isia oikein tulee

            eurot himasen himaan

himmailematta populistipoikien pulinoita

kilpailukyvyn puute johtuu kilpailusta

metsiemme vihreä kulta

sen ystävälliset äidinikasvot

pihkalla voidellut haavat

             susien raapimat huutavat kostoa

Palkataan vaarassa olevat nuoret

hävittämään ampiaiset Suomesta

se lisää kuntopohjaa tuleville urheilun uroteoille

             totuttaa sinivalkoiset pistoksiin ilman allergisia reaktioita

Kilpailukyvyn puute johtuu vain kilpailusta

eikä ole sutta todellisempi uhka ihmiselle

viite: http://runotorstai2.wordpress.com/2013/03/14/278-haaste/