jalkako

            se oli joka

                       korkin päälle

                                         astui

                      päähän

            sen kierre

siirtyi

           sillon

                     se kaikki

                                 alko

                     ajatukset

            kiertyä

alkoon

            ne mitään

                     ajatuksia

                               mielen pakko

                     ja jalat totteli

             mitä päätön

pää käski

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2014/06/330-haaste.html

parijonomarssista       luovuttiin vuosia sitten

                                    nyt tien leveydeltä

                        finninaamojen

                                    koikke       lehti       mista

töötätköön autot!                   eläköön anarkia!

vainajat ympärillä       tapansa mukaan

                        paheksuvat            tai hymeksyvät

viimeisten savuhenkosten vetäjä             pinkaisee

            kellotapulin takaa

                      kulmankurtistaja pistää (x)

nimen kohdalle ja Suvivirren Veisaajien

                Taivaskirja on täynnä

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2014/05/329-haaste.html

sydäntäni niin kylmäsi

            etten tarttunut sen hohkavan

virtaan       pintaan

vierähdin meren rannalle       sihisemään

            jäähdyin       kirkastuin

ja aallot nuolivat kuin emo poikastaan

kivenä kivien vieressä katselin

            meren ja yötaivaan valoja

päivän valon nukuin

            kun ajattelin sinua

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2014/05/327-haaste.html

ilma ympäriltäsi vietiin

            sulatusuunissa       minuutesi

(niin kuin minä sen ymmärsin)

            ja olet kivi kivessä

vulkaanisessa konglomeraatissa

Kaikkien Kivien Saumatonta Keisarikuntaa

hymyilet kuin hammastahnamainos

haluan muistaa sinut toisin

enkä vastannut        sorry

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2014/05/327-haaste.html

hiljaa virtaa Dnepr
soittajat jalat edellä
pajut raskaina banduroista

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2014/05/326-haaste.html

tänään minä ja Kaarle Kustaa täytämme taas vuosia

siksi päätimme pohtia elämää päissämme

            niissä omissamme ihan omin päin:

           onko sitä siellä vai mitä siellä on

päissään monet fundeeraavat liian vaikeita

            vaikeita ja veikeitä       veikeitä ja vaikeita

                       on hyvä vuorotella

toisille veikeä on vaikea

            ja toisissa päissä toisinpäin

pä(ä/i)ssään sen kukin päätelköön

            vappukukin vapunkin voi kulkea

nestettä päässä ja kaasua pallossa

            nestekaasua saa kaikilla huoltoasemilla

terveysasemilla on paljon huollettavia

            mutta ei me Kallen kanssa sillä tavalla

mitä siitä jos peltoni siemenistä

            orjantappurat kasvaa

niiden takana lampaat on turvassa

päiväperhoille kukkia riittää

mitä siitä       sen piikkiset versot

             aasille maistuu

yksi harmi tosin on mielessä:

nisunsyöjät yöllä sen varsia varastaa

ja aamulla päähineitä

             elämän ruhtinaille vääntää

    http://runotorstai.blogspot.fi/2014/04/324-haaste.html

päästääkö pääsiäinen

            päänsisäisestä       orjuudesta

saako petokseen suutuntuman       juudassuulla

            kun verta on niin paljon

että oven pihtipielet kiian pienet

            kamanat ja kynnykset

                        katto seinät ja lattia

                                  ikkuna näkymineen

voiko noin nousta ja lähteä

            kävellä maan ääriin

äärimmäisen niemen nokkaan

            jossa vain taivas ja meri

eivät toisiaan soimaa

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2014/04/323-haaste.html

ruoste mitään raiskaa

            sota raiskaa       sotilaan

joka näkee maailman

            sinistetyn teräsputken takaa

ja veri valuu maahan       kuivuu pölyksi

            veri kuin hematiitin pöly

sotavaunujen ilmaan nostattama veren pöly

            huutaa kostoa siihen asti

kun aseen kantaja itkee

                     aseensa ruosteeseen

että ruostumaton ruostuu kuin ruoko joka murtuu

ja näkymätön muuttuu näkyväksi

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2014/04/322-haaste_10.html

parkunalla lävähtivä keuhkot käyntiin

kun latvavesille laskettiin

            ihmislastu       ihmisen poika

                         elämän virtaan

suureen puuhun puhkesi

uusi oksanverso       oksaan hiirenkorva

puuhun jossa kaikki       vuodenajat yhtä aikaa

läpi tuntemattomien maisemien

      tiheiden metsien halki

vievät polku ja virta ihmisen lasta

näkyvyys rajallista       siinä on rauha ja suoja

            elää hetkissään       huolet huoltajilla

huolehtia turhaa huolta vailla       on kasvamisen rauha

jossa kasuava       löytää metsäpolun alun

vesiväylän veneelleen       aikoinaan

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2014/04/321-haaste.html

metsän musta sahalaita repii pakenevan
valon lihaa
taivaan tummuva laki
on imaissut ilmakehän
äänieristeet kupuunsa

kaukaiset äänet
kaikuvat korviin
kuin kivien kolahtelu
syksyn ensimmäisillä jäillä

tänään taivas sinistä emalia
sen mustalla takapihalla valon polttamat
salatut kirjoitukset

suon hanki kumpareista valkoposliinia
johon suksesta tuskin jää jälkeä
puurolusikanvarret ovat ollet kovilla
ennen kuin porontonkimahanki  syntyi

huomenna lumipyryn myräkkä
vuoraa kolojen nurkat pyöreiksi
päivät hikoilevat ne suontummiksi
vesisilmiksi joihin kirjoitukset aukeavat
öin päivin kulkijan lukea

ympäristö minutta

ympäristö minuutta

minun ympäristöni minä minä

minä ympäristönä

ympäristö minulta

minä ympäristöksi

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2014/03/318-haaste.html

olen se mies viisisataa vuotta sitten

             joka otti keväällä kirveen

                            kaatoi kasken rieskamaaksi

                                       poltti ja vierti ohralle ja nauriille

niillä eväillä aloitin huhtakasken

             poltin kahden vuoden päästä

                         kylvin korpirukiin

                                   jonka halla vei

olen se mies sata vuotta myöhemmin

              kirkonmäellä häpeäpaalussa

                        joka juhlapyhien avajaisiksi

                                  poltettiin iltanuotiolla noitana

                        Valkoisen Meren rannalla olin hakannut

              kallioon kuvia belugeista jotka ahdistivat kalaparven

verkkoihini nälkäkuolemasta säästyin         roviolta en

olen mies kolmen vuosisadan takaa

              joka repesi keskeltä kahtia

                          kasakoiden hevosten välissä

                                  ja käveli sata vuotta myöhemmin

                          pölyistä tietä kenkärajoissa

              pussi selässä kerjuulla

myöhemmin tulin ammutuksi

              hiekkamontussa           tuomittuna

osallisuudesta kapinaan

olen vuosisatojen tarina

              kadonneiltä teiltä nousseesta

                           kenkien pölystä joka kulkeutui

                                     kaukaisen meren pohjaan

olen hien pölyn ja veren

              sinnitteleviä yhdisteitä

                        kenkänahkoissa paahtunut

                                  nahanriekale arkeologille

              kadonneiden teiden            nimettömiin hävinnyt kulkija

jonka materiaalinen sinnikkyys          kulkee muurahaisina

              mäntyisten rinteiden polkuja

kahleet eivät kasva maassa

            ne on taottava

niillä on hetkensä        ja saumansa

            johon ruoste pesii

vielä kun kiiltävät          uutukaisuuttaan

            kallio nauraa kun se itkee

sen aarteista tehdyt

                                 vangitsevat äitinsä

arpisilta kasvoilta           suolaiset itkut päätyvät

            raudan saumoihin

kahleiden on rappio        taattu on

            rappiovallan rappio

Päivä koittaa        kallio katsoo ajan

            pullistaa kivilihaksensa

ketjunpalat sinkoilevat kuin kuolleet lehdet tuulessa

            asettajiensa niskaan

                        ruostepöly leijailee

sinä päivänä maistuu

            asettajien suussa

                        kuivuneelta vereltä

viite: http://runotorstai.blogspot.fi/2014/03/317-haaste.html

istuimme etnokahvilassa

             sen pienessä nurkkapöydässä

                         ja purimme

eksoottista leipää        sydämet sykkyrällä

             puhetta ja korvaa       janoisin huulin

joimme jakamisen nektaria:

             mitä kommelluksia polkujemme

                         hiekattomilla iljanteilla!

eikä naurulle & vihlaisuille

             löytynyt säädyllistä aikarajaa

kun riivatut hahmot menneisyydestä

             vetivät veitsenteräviä kynsiään esiin ja piiloon

tärisivät kauhuissaan pölyt turkeistaan

             ja liukenivat nurkan hämärään

asiakkaat viereisissä pöydissä            tulivat ja menivät

purtavamme oli loppunut                     aikoja sitten

kahvilanpitäjä hymyili              aasialaista hymyään