1.

Toivo on jämä

iltanuotion haiku

Kestääkö aamuun?

2.

Toivo on silta

Tukipalkit huterat

ranta sumussa

3.

Menee niin hyvin

toivolle ei tarvetta

Sataisi lunta!

4.

Tulisi tulva

sieppaisi vanhat pierut

Kaljakelluntaan

(Viite: runotorstai )

Nahkojen hierarkiassa ylimpänä on päänahka. Sivunahkoja on niin paljon, että niille tarvitaan kymppi. Siinä tehtävässä häärii esinahka. Tehtävä on hyvin sukupuolittunut. Nahkojen historia ei tunne naispuolisia esinahkoja. Kuten muissakin yhteisöissä, nahkoillakin on jännitteensä, jotka aika ajoin ilmenevät eri valtaelinten yhteenottoina. Moni esinahka on joutunut leikkauslistalle. Mutta päänahkalle sivunahkojen kurissa pitäminen ilman esinahkaa on mahdotonta ja tilalle valitaan kustannuksista piittaamatta lopulta aina uusi. Vastaavasti kerrotaan erään esinahan suunnitelleen päänahkaa vyöllensä. Hänet saatiin kuitenkin luopumaan yrityksestä. Hierarkiassa alimmat nahat irvistivät (yhteinen merkki niiden kesken, ”joiden selkänahasta kaikki revitään”): ei ollut esinahkamme tarpeeksi parkkiintunut, ja: kuvitelkaapa esinahkaamme kompuroimassa päänahka kengän alla!

Viikon 18 krapu sanoista päänahka,irvistää, ilman

https://susupetalsanat.wordpress.com/

Seisoisi laiturilla ja vilkuttaisi

tietäen ettei koskaan enää, vilkuttaisi kuin itselleen

Seisoisi etääntyvällä aluksella ja vilkuttaisi kuin never mind!

Surffailisi aikansa hyökyaalloilla epätoivon vimmalla onnea tavoitellen

Aurinkorantojen ikuinen leppoistelu tyhjyyden mahalaskussa

uskaltamatta sinne missä on riski painua pohjaan

uskaltamatta toivoa, että yhdessä sieltä pintaan

                               sillä horisonttiin katoavalla merellä

                               jossa asiat jäävät puhumatta, rantautuvat

                               seuraavien tulijoiden hengitysilmaan

Aurinkorantojen ikuinen palmujen huojunta

vaahtopäiden tauoton kohina

lainelaudat, nuo julmat lokit

Laiva joka juuri on katoamaisillaan: never mind!

Lehmän painostaminen märehtimiseen

on tieteellinen artikkeli, jota ei löydy kirjastoista

Odottaminen ei ole turhaa: ruoho kulkee

elimistön läpi ja muuttuu maidoksi

Tapahtumapaikalle sinulla ei ole asiaa

(kirjastossa voit lukea asiasta lisää)

Kottaraisia painostetaan laitumien koristeiksi

mutta ne ovat rehellisiä: haikailevat hakamaita

Painostaminen on ikävää

ikävä ettei luonnollisuutta hyväksytä

Kirjasto ja karjasto eivät eroa toisistaan paljoakaan:

toinen kirjain ja hylly kuin parsi

Tuhat sivua kirjaa ja tuhat päätä karjaa

siinä on sananpartta kerrakseen!

Runoilevana maalaisena rakentelen

aasinsiltoja sanojen välille, jopa kirjainten

Ratsastan siivettömällä aasilla

ja jakelen hyväntahtoisesti hevosenpotkuja sinne tänne

Joitakin peilejäkin on mennyt rikki

Kirjastossa käyttäydyn hillitysti

(Viite:https://susupetalsanat.wordpress.com/2021/04/25/krsimttmyytt/#comment-49780

Viikon 17 krapusanat ovat onnittelut, painostaminen, kirjasto.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.)

Tiedäthän norsun, korvanlehti kuin lakana

poimujen piiloissa jossakin sen takana

asuu näkymätön ystävä, kumpikaan ei toistaan näe

siis norsu eikä norsun ystävä

Mutta juttu luistaa

toinen kun unohtaa

niin toinen kohta muistaa:

missä päin onkaan se mainio rypykuoppa

tai juomapaikka, jonka kuvajaisesta norsu näkee itsensä

ei koskaan ystäväänsä, vaikka leyhyttelee korviansa

                          Kerro minulle miltä oikein näytät

                         Voi ei, en osaa, en ole koskaan nähnyt itseäni

                          Sitten mennään peilikauppaan

                          ostan sulle pienen peilin, sillä näet nimittäin

Varmaan arvaatte, ei reissu pääty hyvin:

sirpaleita, huutoa, viranomaisia

Olennaista kuitenkin: ystävykset yhdessä

jatkavat ja juttu luistaa

toinen kun unohtaa, niin toinen kohta muistaa

Toinen hyvin näkyvä ja toinen näkymätön

kulkevat ja puhuvat, tömähdys ja urahdus

Muille kuulumaton       Hiljaisuus

(viite: https://fresh.inlinkz.com/party/a9eca83a585d4745ab5eca656acc4a9e )

Helppo odottaa, ankara elättää, kasvattaa

elämää vastuulle otettua

tietämättä etukäteen, muistamatta jälkikäteen

Mitä jäi kellekin käteen?

Iloa ja pettymystä, tasapuolisesti, itse elämä

kovin puolitasaista      Jos kaikkien elämä

ynnätään ja jaetaan osallistujien lukumäärällä

saadaan vertailukohtaa omalle

                   (Ketä hyväksytään osallistujiksi, oma kortteli

                   vai koko maapallo?)

Tietäisi vain mikä on sitä omaa

ja mistä alkaa toisen

Moni odottaa helppoa, valmista

ankaraan varautuneella sittenkin helpompaa?

Mene tiedä      ”Kun se on parasta ollut, on se ollut

työtä ja vaivaa”, sanoi mummo muinoin

Minne sukupolvien vaivain tulokset ovat valuneet

kenen hyväksi kuluneet?

Onko tulos vastannut omaa panostusta?

Ihan kaverin puolesta näitä ihmettelen

Minulla mitään valittamista ole!

(Viikon 16 krapusanat ovat helppo, odottaa, ankara.

https://susupetalsanat.wordpress.com/

1.

Kuka onneton luolasuomalainen

keksi rakkauden, sanan rakkaus!

häväistyttävästi samankuuloinen kuin raiskaus joka kuin raskaus

2.

Rakkaus on levy, jonka gramofonineula

on uurtanut puhki, neula joka on tylsynyt

levyn uurteissa nysäksi, urissa joissa asuu toisto

3.

Jos haluan sanoa, että minä   sinua, sanonko

vaikka että hiljailen tai paljoan… tai p ö l j ä ä n

tapahtui pöljäys, pöljästyin sinuun

Oi minun pöljäs kuinka sinua pöljäänkään!

(viite: https://fresh.inlinkz.com/party/75cfa553bdf44f4fbc0311c5f88f611a )

Sisäkameralla varustettu arkku on valmiina vankilan krematoriossa. Se odottaa Taipumatonta. Kuolintodistus on kirjoitettu, päiväystä ja allekirjoitusta vailla: syynä jokin niistä tavanomaisista taudeista, joihin vankiloissa kuollaan. Tai itsemurha nälkälakkoilemalla? Kidutukselle löytyy luovia ilmaisuja.

Kalsarimyrkyttäjä neuvottelee vielä konfliktista, joka on tarkoitus järjestää samoihin aikoihin, kun Taipumattoman kuolemasta ilmoitetaan. Sotatilaan joutunut valtio luonnollisesti kieltää sotatilalain perusteella mielenosoitukset. Laithan ovat sitä varten, että niillä voi perustella. Tai tarvittaessa olla niistä piittaamatta.

Tavallista pirteämpänä Kalsarimyrkyttäjä valmistautuu katsomaan kotonaan lähetystä. Hän haluaa katsoa äänitehostetun lähetyksen suorana. Erityisesti hän on kiinnostunut näkemään Taipumattoman reaktiot silloin, kun tämä kuulee kohti uunia liukuvassa arkussa nauhoituksen: terveisiä kalsarimyrkyttäjältä!

(viite: https://susupetalsanat.wordpress.com/2021/04/ ) Sadan sanan kirjoitushaaste ’krapu’ sisältäen sanat kidutus, koti, pirteä

Paripuolisormikas pensaassa

Etosormea pitää pystyssä oksa

muut näyttävät luovuttaneen

Ihmiset kulkevat ohi, onhan noita nähty

kunnes joku katsoo kuin tunnistaakseen

ja sormikas    nostaa peukalonsa

Kulkija ei enää uskalla katsoa sormikasta

vilkaisee ympärilleen, ettei vain

joku nähnyt, mitä hän näki: peukuttavan sormikkaan

Hulluksihan se häntä luulisi!

Norot laskettelevat katolta syöksytorveen, ylistän niille

                      niiden sujuvaa yhteistyötä, kiertokulun ihanuutta

Sidon pönttöä puuhun, kyselen sen tulevilta asukkailta

                      lentoaukon suunnasta, asumuksen korkeudesta

                                           ja mitä ne arvelevat vaikuttimistani

Samalla rinnakkaiskanavalla olen kiinnostunut koivusta

                      tämänhetkisen nestevirtauksen määrästä ja vauhdista

                                            miltä se tuntuu, onko se yhtään orgastista

Ja että loukkaako tälläinen kysely sen yksityisyyden suojaa

Kissalle sanon suoraan, että pysyttelee tästä puusta kaukana

                    turha kuvitella liikoja muutenkaan

                                           sinut leikattiin jo nuorena

onko se sinusta ookoo?     Näinä rauhattomina aikoina

                    rauhallinen sisäinen elämä on meille hyväksi

Täytän piirtämäsi kuvion, ympyrän tai neliön

                         älä kutsu minua sillä nimellä

ei ei, se en ole minä; kyllä kyllä, se on minua

Jos olisin sinulle helpompi, en olisi itselleni

Tuuli ei muuttaisi ääriviivojani:

                         paikkani ennakoitavissa, aurinko zeniitissä

Älä sitä pyydä, et pitäisi siitä kuitenkaan

Tuvassa ladun varrella vanha mies syö eväitään

Ulkona tykkylumiset kuuset, raskas kauneus

              aurinko ja varjot hangella, pitkä

                                  alamäki kumpaankin suuntaan

Joka vuosi pidempi, mies sanoo, viittaa menosuuntaansa

Äänen ja liikkeiden piirrot ilmaan kuin

                     äkillisen herkistymisen painike

                                          olisi käväissyt pohjassa

                                          (Osaisinpa viittoa samoin:

                                          kuuro ymmärtäisi, sokea näkisi mäkien

                                          pituudet ja korkeudet vuosi vuodelta kasvavat)

Sukset tuvan seinustalla, rupinen reppu, ei jupise turhia

Käännyn kannoillani

(vaikeasti kuin kanto kääntyisi juurillaan):

taakse jääneen voi kuvitella paremmin esiin

                                                                              horisontin takaa

Mitä kaikkea on jäänyt, on voinut jäädä sen taakse

(sen hämärä yhteys tähän missä nyt olen?)

Miten vielä näkyvä oli erilaista kun se oli edessä

Miltä tuntuu se mikä on tässä nyt

Miltä näyttää edessä oleva

Kuvitella millä tavalla erilaiselta edessä oleva

                              näyttää aikojen päästä kun on jäänyt taakse

Mitä kuvittelee näkevänsä sen takana

                              minne ei vielä näy mitään

Sen yhteys siihen, mikä ei enää

Kissan emäntä talloo

polun, niin syvän ettei häntääkään näy

kissan emännälle   poljen lumikengin leveämmän

Hän katoaa lumitäyteisten puiden lomaan   kuin metsän peittoon

Hiihdän rataa ympäri, kierrosluku hukassa, päässäni kiertää

koko maailma, kierrän maailmaani kokoon   Koululaisten lumienkeleitä

radan ympärillä: suojelevatko ne tämän  lumen valtakunnan?

Lumi on maata ja taivasta, ihminen myös

varjoineen, risut pistävät hangesta

kumarrellaan maan mahtavat, matoset nyrkkejään puristaen

Sydämelliset, avoimet lahdet

Jääkannen päällä lunta, lumen alla vesikerros

Pakkanen kiristyy, järvi vonkuu, vonkaa: ala hiihtäjäpatsaaksi

tähän kaislikon keskelle   Tunnistan ansan:

jää pettää lupauksensa, jättää minut pulaan sulaessaan

Veden olomuodot ovat veijareita vailla syyllisyyttä muutoksistaan

Talvi taittuu kinos kinokselta   Toisenlainen elämä minulle ei

olisi mahdollinen   Onko kysymys sukupolvesta?

Ajattelen ajatuksiani

Sukset jatkavat liikettään läpi kaislikon

Jos minulla olisi ylpeyttä

joka ei olisi nöyryyden puutetta

nöyryyttä, joka ei olisi rohkeuden puutetta

                     kelpaisin konsultiksi koko ihmiskunnalle

                                          Säkityttäisin kaikki ihmisten ominaisuudet

pelon vihan epätoivon julmuuden myötätunnon viisauden auttamisen, mitä vain

                                                                                  tasapuolisesti

lapioisin säkit kuumaan uuniin, sen poistoputkesta

                      valuisi tulenkestävää laatua

                                            jonka jauhaisin

                      pilviin satamaan hiljaa

maanpiirin yli

Moraali on ruma sana, syyllistää pelkkänä sanana

kuin lehmää lautasella, harjanvarsi uiguurinaisessa

Runon pitää olla käsittämätön tai nokkela

viitata antiikin mytologiaan, osoittaa kuuklaussivistystä

Moraalin katovuosina jauhetaan pettua moralismin petäjästä

Moraali on runossa ruma sana niin kuin se sanotaan

Katsotaan ohi tai taakse, vaietaan yhdessä siitä mikä on

niin ehdottomasti on, vailla runon monitulkintaisuutta

                                  väistämätön syyllisyys:

syyllistyä syyllistämiseen,  potea syyllisyyttä että on