Luotta vihahii atmin Tien vihki käyttöön Republihka presideanta Mauno Koivisto borgem 10 beaivve 1983 Ensimmäisen kerran ajoin sen polkupyörällä kuusitoista vuotta myöhemmin Rantaniityt silloin aukeita, puskevat koivua, veneitä ei näy, ei ole, Lohi on kiellossa, kyttyrät lahoavat rannoilla Rastegaisan pienentyvät lumiläikät sinnittelevät vielä kesän yli Saamen silta, suurin toivein, mahdollisuuksin, rikkaan miehen portaat: eivät johda mihinkään, niin hiljainen Deanu luotta rahkadahtii GCL Lappi birradat jagiid 1977-1983 Ohcejot olbmuid savaldaga geazil kuntalaisten toivomuksesta ja yhteiseksi hyväksi

Lettu-Muori on lopettanut Ikä ja tien koronahiljaisuus? Kapukin sitten lähti Nuorgamin Jouni on vielä pystyssä Muotkan Ruoktussa on liikettä Sulaojan lähtöpiste täynnä autoja, ei tee mieli sekaan Karigasniemen kylässä Alko ja sen yhteydessä ruokakauppa Tenon näkymät peittää koivikko Laaksosta ankara nousu tunturialueelle Vai onko ankaruus ikälisä? Makeilta maistuvat mustikat, juolukat Ylhäällä maaperä niille jo liian karua Kammi on hyvä paikka tottua ajatukseen: tulla maaksi Aamulla ylös Nousemus korkealle Paluu lempeään laaksoon Sanoinko lempeään? Nuorena nukkuneiden osuus hautausmailla on suuri

Puiden liike tuulessa, pilvet

välissä valon vyöhyke

sateen vihmonnan takana

Siirryn Keski-Suomesta

Pohjois-Pohjanmaan puolelle

En ole toisen puolella toista vastaan

olen sitä vastaan

että toista puolta

ei nähdä, tien toista puolta

sänkipeltoja

jokainen omanlaisensa

Jos näkisit niiden profiilit

ja isotyyppianalyysit!

Harvoin muistan olevani matkalla

aamusta iltaan, illasta aamuun

Maanataiaamusta sunnuntai-iltaan

tammikuun alusta joulukuun loppuun kiertää

aurinkokunta linnunrataa lähes miljoonaa

ja lähestyy Andromedaa puolta miljoonaa

Molemmat yli kahta miljoonaa päin jotain massakeskittymää

eikä minulla siihen ole muuta roolia kuin istua kyydissä

toisin kuin matkassa, joka minussa ilmenee, kun en muista

jotakin minkä tiedän joskus muistaneeni:

tuttu lakkapäälatva ja iso kivi, mutta kaikki sen ympärillä outoa

kuin ajatus tai käsitys, jonka tunnistaa omakseen vuosien takaa

ja ihmettelee, miten ihmeessä kaikki ympärillä näyttää nyt tältä

Halusin puhua keisarien vaatteista

kun keisarinviitta lepatteli ohitseni

Hyvä perhoskesä päättyy suruvaippaan

Se laskeutuu hatulleni, työntää imukärsäänsä

suolaiseen päähineeseen nimeään vahvistaakseen

imee minusta surua piisaa jaettavaksi asti

lammashiljaisuuden keskellä taputan keisarille

vaisusti, sillä pärjää jo kohtuullisesti

Jaan suruvaipan kanssa osanoton

näkyviksi taputetuista olemattomuuksista

Olemattomiksi vaietuista näkyvistä

Nuori nainen vailla historiaa, mies vailla ominaisuuksia

tien päällä joka päivä tietämättä minne se milloinkin vie

Vanhempana puuenkelinä mummouden ankarissa välierissä, kun

kotona kaikuvat yksinäiset askeleet:

ikuinen ongelma uus- ja vanhaperheissä?

Tämä on syksyä elämän kiertokulussa

ajan, ihmisen, armottoman kosketuksen alla

(haasteena Zen Cafen albumin vuokralainen biisien nimet: Tämä on syksy – Aamuisin – Nainen vailla historiaa – Vuokralainen – Tien päällä joka päivä – Auto parkissa – Kotona kaikuu – Ensimmäinen – Puuenkeli – Ihminen – Ongelma -Kosketuksen alla)

Pilveen vetäytynyt hiljaisuus

                                     ottaa puhelua jonnekin

Vastauksena kaukainen jyrinä

                                     valmisteilla on vallanvaihto

ennen kuin ensimmäiset pisarat

Ja maa että varovasti, varovasti

                                      edellisestä kerrasta on niin kauan!

Myhkyrä tiheäsilmäisen verkon alla on

vihje olemisen mahdollisuudesta tapahtumissa

jotka lämpö uhkaa sulattaa kalvoksi        Joka aamu

yksi yö vähemmän löytää        Löytää kuka löytää

turha on tyrkyttää kuin pyrkisi johonkin

toisen suhteen, vieden löytämisen ilon tai surun

elimistöltä, jonka sietokyky tapahtumisten

ja olemisen keskinäisestä suhteesta on tuntematon

Monta ohitettua merkityksellisyyttä

ja joutavanpäiväisyyttä        Ajan mittaan kaikki on keskimääräistä:

pitkä ja lyhyt, kylmä ja kuuma        Ja kun kaikki

otetaan huomioon, ei mitään oteta

Se mikä tapahtuu hitaasti ja vakaasti, jää

nopeasyklisten seassa       triviaaliksi juovaksi

jonka osana, osakkaana on

selvittävä kaikkina vuodenaikoina aamusta toiseen

ohitettava portteja, kävelemällä takaperin

veräjälle, jossa jokainen aisa on laskettava maahan

Itse, yksi kerrallaan         Ehkä myös huomaavaisesti

takaisin paikalleen

Oletko ajatellut historian tuulta

ja kuivunutta lehteä, nimesi seinää täynnä nimiäsi

joiden kohokirjaimet kukoistavat valona yössä

ja kuoppaa, josta seinän aineet kaivettiin

kuoppaa, jossa myrkkyvesi syö nyt maata sen alta

ja kun seinä kaatuu ja kirjaimesi irtovat, muodostavat

uusia sanoja, kertovat kuoppaan menehtyneiden nimet

Ei, tietenkään et ole, et usko historiaan, historiahan

alkaa sinusta, sinä olet historia, jonka veri

peittää säälittävyytesi läpinäkyvyyden, kun housusi

roikkuvat patruunavyön varassa

Et tyytynyt olemaan metsän puu, nyt olet

kuihtuva lehti, jota historian tuuli odottaa

Kurkiainen venyy, aivopuoliskoni

etääntyvät toisistaan, en näe

mannerlaattojen liukumista, maanosien liikahtelua, kun

kiinnitän kaiken huomioni siihen

kuka näistä väärässäolijoista on oikeassa

Eikä kukaan niin kuin suopöllö öisen niityn yllä   tai

pionin verevä pinkki, joka on leppynyt

hailakaksi auringon rökityksessä

kuin vanhenevan naisen valkoharmaat hiukset

Taskudiaboloksella on kaiken aikaa minulle asiaa

se haluaa tulla ymmärtämäkseni, se tarjoaa

sijaiskäyttäytymistä kaikkien havaintojen korvikkeeksi

Naisen ja kukan, yön ja suopöllön

Mitä oli ennen kuin kukaan keksi

määritellä     mitä oleminen on

Maa    ilman rajalinjoja, ilmatila ilman lennonjohtoa

vesi vailla piirrettyjä viivoja

Vastaan tulee umpeenmuurattuja muurinaukkoja

muurinmurtajia harhaileva katse silmissään

Hetkeksi mielessä välähtää katkelma jostakin     kuin

lupaus nähdä yli tai läpi esteen     häviten saman tien

Kuin varjon häivähdys ennen pilveä     Ja se on jo mennyt

Vaikka kuinka ajattelen

ajattelemistani, en pysty ajattelemaan miten

ajattelen ajattelemistani     En saa kiinni katketessaan karkaavaa

olemisen havinaa vailla aikaa, tapahtumisen aikajärjestystä

jotain tulemista tekevää liikettä

tuhannen tuulen poimuihin piiloutuvaa

merenselälle, maanpiiriin, ilman kanteen

Onko Kongossa jalkapallojoukkuetta

jonka tunnuksena jääkarhu

hyväntekeväisyysjärjestöä tai

nationalistista salaseuraa

nimeltä Kongon Jääkarhut?

Siellä missä leijonat elävät

eläintarhoissa ja sirkuksissa

leijonatunnukset ovat vapauden

ja voiman symboleita       Jääkarhut

vaeltavat ilman seuraa

murenevilla p e

                            l i

                                 k e  n

                                         t i l l    ä

Älä usko hyviä neuvoja, älä varsinkaan huonoja

älä siis näitäkään (Vanhempien neuvoista

kuuluu ärsyyntyä, isovanhempien neuvoille voi hymyillä)

Merkityksellisempää kuin menestys

odotuksia parempi tai huonompi on

se miten siihen suhtaudut

Siipiään on koeteltava, ehkä juostavakin

siinä kuuluisassa pyörässä

jossa oravainen             ei nuku makeasti

Merkityksellisiä kannattaa tavoitella

Merkitys on lintu, lentää nopeasti ohi, laulaa oksalla piilossa

menestys on ilma: yksi ässä pois ja se on menetys

Katso peiliä ja kysy, mikä nyt neuvoksi

Malta siinä hetki ja se vastaa

Hyvät neuvot ovat edullisia, älä usko

hyviä neuvoja, älä huonoja varsinkaan

Kuntosalilla naiset tekevät spinningtreeniä

hiki helmeilee, ulkona sataa hiljakseen, lämpötila

                                   josta hyötykasvit eivät hyödy

Mies ontuu rukoushuoneen portaita kassien kanssa

pakkaa autoon vuosimallia kauan sitten viimeisen

myyntipäivän ohittaneita elintarvikkeita, mies ontuu

                                   hiki helmeilee, pisaroi viileää sadetta

hyönteissyöjillä on kriittiset tunnit

Kesätyöntekijä saa rauhassa keskittyä

eväisiinsä taimimyymälän katoksessa

Leijona ei ole syönyt Kaksosia, välissä

on Krapu vaikka himmeä, kesää kohti yhä himmeämpi

Tähtikuvioiden mukaan suunnistaessa on vaara kompastuu risuun

Kävin opastetulla kierroksella unelmien museossa:

supertietokoneen kapasiteetti oli kovilla onnistumisprosentteja laskiessaan

Opas kertoi: unelmat ovat kuin korvasienet: ryöpättävä perusteellisesti

Tuulen tavoittelu isolla haavilla on jokaisen ikiaikainen velvollisuus

(amerikkalainen malli intiaanien tuhoamisesta alkaen)

Kenelle riittää meksikolainen unelma: että ei tapeta

tai tuijottaa verkkaan hiipuvaa liekinvarttaan!

Kiva ihmetellä yhtä sun toista ilmiötä sivusta

mutta menepä sekaan sorkkimaan, niin kuulet:

sen kukkuloilla ei kunnian kukko laula, käki kukkuu petos mielessä

Silti pistät lusikkasi samaan sienisoppaan, kehnosti ryöpättyyn

huidot haavillasi, huudat tuuleen

( Viite: Viikon krapu )

Illalla en halua katsoa peiliä, se välähtelee kuin sillä

olisi jotain asiaa      Lopulta se kävelee eteeni

No mitä nyt taas!

Miten tänään meni      noin omasta mielestäsi?

Äh, ei ainkaan putkeen      No mihinkäs sitten?

Pieleen kai, mutta kuka sinä oikeasti olet?

Minä Olen      Se, jolle et voi puhua palturia

esittää mitä sattuu, et vaikka vatsaa

kivistäisi ja päätä vituttaisi

Tunnen sinut, näen lävitsesi

Minä Olen      Mikä Olen      Se jolle sinun

ei tarvitse esittää mitään

Olen Tässä      että uskaltaisit nähdä

että voisit olla totta itsellesi

”On tapahtunut sukupuolisiveettömyyden loukkaus”. – Virkatoveriinsa hieman ylimielisesti suhtautuva konstaapeli katselee ikkunasta ulos, jossa kirjosieppokoiras pitää peliään kahden eri pöntön välillä.

”Ja missähän tämä siveellisyys on tapahtunut?”. ”Korvasienenpoimija soitti, oli mennyt ryteikköön kyykistyäkseen siellä asioilleen.” – ”No mutta onhan se nyt sallittua.” – ”Älä vitsaile, siellä oli ollut mies ilman vaatteita” – ”No ei kai se siellä enää” – ”Poimija vakuutti, että on se, se seisoo vaan.”

Ajetaan keskustasta muutama kilometri ja käännytään metsätielle. Pääsevät lopulta sienennpoimijan kertomalle paikalle. Ja siellä on mies ilman vaatteita puun runkoon nojaten. Parin metrin korkeudella on kiinni köysi, joka johtaa miehen kaulaan. ”Jospa nyt ei tästä sakkoja…”.

(Viite: viikon krapuhttps://susupetalsanat.wordpress.com/2021/05/16/viimeinen-peli/#comments: viimeinen, ryteikkö, vaatteet)

(Valitusvirsimäinen oodi sille mihin ei voi uskoa, vain estää)

Ole sinä tuli, minä olen tulva

polta sinä metsät, minä hukutan pakenevat

Yhdessä hävitämme tämän maan

Vesihöyrynä, savuna nousemme ilmaan

                              katsomaan montako jää jäljelle

                              montako puuta ja eläintä, montako muuta maata

Ole sinä paha ilma, minä olen myrkyttyvä maa

Pudota pommisi, ammu ohjuksesi, minä säteilen kuolemaa

Yhdessä tuhoamme ilman, veden kaikki olomuodot

Pölypilvinä nousemme ilmaan

                                katsomaan missä vielä vihertää, piipertää

                                josko vesissä jotain liikahtaa

                                montako puuta ja eläintä, montako muuta maata

                                                      asua,elää                      Kosmoksessa?

                                montako suojaavaa kerrosta ilmassa

                                montako lähdettä, puroa kulkijan juoda

                                montako elävää merta, merenelävää

Mikä teki kuka teki meistä tuhon enkeleitä?

(Viite: runotorstai )

Täydellisen äitiyden täydellinen olemus: Täydellisesti Äiti

hiljaisessa talossa imettää lastaan, lapsi imee ja imee

Talo on vaalea kuin kalkittu hauta ja äänetön

seinien ulkopuolella avaruus, pimeä, kirkas ja kylmä

yksinäisten vaeltajien, satelliittien, meteoroidien

halkoma kosminen erämaa

                                      (Vertailun mahdottomuus

                                     on täydellisyyden ehdoton ehto

                                     ylävirta vailla lastun lastua

                                     kirves varalta talon nurkalla)

Sisällä Täydellisesti Äiti kuihtui, alkoi kuultaa läpi, kun lapsi pulskistui

kunnes oli imenyt äidin kokonaan ja talo tuli täyteen lasta

seinät irtosivat nurkistaan, lapsi leijui avaruuteen lattialla istuen

muistilehtiö ja kynä kädessä hän bongailee avaruusromua

laskeskellen niiden kiertoratoja, putoamispaikkoja maahan:

jos vaikka jollakin niistä saisi kyydin epätäydelliseen, Elämään

(Viite: Viikon krapu: imeä, täydellinen, talo)