Tapahtumia ympäri maailmaa, kuvia
sanoja, jossakin tehtyjä ajatuksia päätä täyttämään
vatsanahka kireänä noutopöydältä noukittua
Näin
ylitsesi voidaan kävellä Kävelläänkin
(Ja lävitsesi lennetään, olet suorastaan seulana
kaikista hiukkasista ja aalloista)
Ehkä et puhuisi noin Läpiä päähäsi
ellet olisi tuosta kaikesta niin tukossa
On ihme, että yleensä olet
Mitä muuta ihmettä enää odotat!
Näin
korkealta
ei näe
onko päällysteen reunassa
nurmikkoa vai jotain
vihreätä materiaalia
Luonto on säätila ikkunan takana:
harmaata ja sataa
tai pölysumua
punertavassa valossa
Myrskyn jälkeen ilma kirkastuu hetkeksi
näkyisi kauas, jos rakennukset eivät estäisi
niiden takana on meri
ja toisella puolella kaukana metsää
Alimmassa kerroksessa
on myymälä Jääkaapin näyttö kertoo, että tänään
ei ole tarvetta käydä …metsällä
(mistähän tuo sana tuli, met-säl-lä)
3 D-lasit tietokoneen vieressä
valmiina selviytymiskauhupeliin
(En aina tiedä olenko Telluksella vai jollakin muulla planeetalla)
Ei minusta ollut puuksi, olen varjosi, kierrän
sinua vuorokauden ja vuodenajan mukana
tarjoan itseäni helteen uuvuttamalle, olet lieka
minä liekassa, pelkäsin olla puu
jonka myrsky voi kaataa, sinä elät
solunesteiden virtauksesta, silmujen
ja lehtien kiertokulussa Pakkanen ja paahde
taistelevat sinusta
Elämänpiiriisi laajentuu lintujen kautta merien taakse
silmäni ja korvani tavoittavat heikosti
kuiskutteluja oksilta:
tahmeita verkkoja, joihin monet jäivät
yläilman suihkuvitauksia, jotka kuljettivat huimalla vauhdilla
Kun pilvet ja yö pimentävät valon, haihdun uniin
olen virkein aamun ja illan valossa
ulotun kauaksi juureltasi
mutta kukaan ei tarvitse silloin suojaani
Keskipäivän aikaan ihmisiä ja eläimiä hakeutuu luokseni
Kun sinä kaadut, toivon että valo
on silloin kaatumissuunnasta:
pääsen lähemmäksi sinua kuin milloinkaan
Rahtari rahtaa rahtia, eläin on rahtia ennen lahtia
Tuottaja tuottaa tuotetta, eläin on tuote
eläin luottaa, eläin tuottaa hyötyä
Kuluttaja syö hyödykkeen, eläin on kulutussyödyke
Ulkopuolella metsässä villi ja vapaa vyöhyke
(metsä hoidetaan metsänhoitolailla)
metsässä susi, se hoidetaan metsästyslailla
ettei metsästä hirveä (siltä puuttu hirvilupa)
(Anteeksi tuo ’villi ja vapaa’
Ne runoilijat!, tiedäthän)
Jääkaudet sulavat, pyörteiset vedet kutittelevat
kivisiä kainaloitani
hiidenkirnussa
päästän pärskyvät nauruit
päin suvannon synkkää silmää
Jos joku kysyy osoitetta, viittaan virvatuliin
jos nimeä, kiellän olevani kukaan tai mitään
Ehkä rapu kivenkolossa, poreilevia kuplia suon silmässä
silmänpilke surun puserossa
vihuri, joka tukanjuuria puistaa
aurinko joka herättää niittyhumalan
havunneulan, kuusenkerkän
Kenties talvi joka käärii pellon lumiviittaan
ja meri johon voi hukkua
vailla pelkoa kuolleista päivistä
kaltion hiekkasilmäinen pulputus laaksossa
suon hampun riukujalkainen lento pitkin aapaa
Asustan kuusten tummuuden maata, josta päivä
on nuollut yön tomusokerin
maata jolle en tunnusta muita rajoja
kuin mihin silmäni kantavat
mihin yltää pakkassuden ulvonta karhunmurtumakalliolla
valon ja varjon pystysuorassa vuoronaurussa
kumpupilvinen puuro taivaan hellalla
Olen liekin heijastus
autiotuvan ikkunalla huurteinen naamio kasvoillaan
taigan naavanaamainen kuusi
vastavalon tiheässä siivilässä
Koivujen mustavalkea vakavuus, ennen vihreää pitsiä
Heräävän maan hajussa
kuuntelen juurisilmujen rapinaa
haapojen keltamultaisin jäkäläkorvin
Olen sateisen päivän, paksusammalkuusikon
korkea hämärä, viinimarjapensaan alushämärä
valottoman kujan, mielen, kielen, tajunnan
reunahämärä, mykiön portilla laajeneva, supistuva
avaruuden savuava kangastus, helteen väreilevä auer
Väistyvä, kun aika kääntää silmää
lukee kirjanpainajan ennustuksia kuoren alta
Murhasarjojen
välipalana popkorneja
luonto-ohjelmia, joissa eläimet
raatelevat toisiaan, pysyvät napinpainalluksen
takana; makeasti oravainen, juostaan metsän läpi polkua
pitkin luetaan einoleinoa Kolilla Ruudun takaa, ruudun takaa
kauniita maisemia häviäviä lajeja, jo hävinneitä, käänteisessä
suhteessa ihmisten määrään ja elopainoon per yksilö
ja suorassa suhteessa jäiden pinta-alaan, koti-
studioiden määrään ja
näyttöjen
tuuma-
kokoon
Miettisit mielikseni
haluatko lahota
ensin päästä vai jaloista, onhan
se edessä jo ennemmin kuin myöhemmin:
hauskempaa kävellä (viran)omaisia karkuun
vai (l)aukoa pää(s)tään, muun tekemisen puuttessa
teräviä huomautuksia, ympärillä olevista, joiden varassa elät?
Ja aiotko kirjoittaa
jälkisäädöksesi hyvissä ajoin
tarkkailla edunsaajia lopun elämää
muutellen testamenttia mielensäpahoittajana?
Hykerrellä: siitäs saitte, repiä viimeisin versio
juuri ennen holhoukseen joutumista
aikomuksena palauttaa ensimmäinen voimaan
päässä madonreikiä, joita pitkin
olet siirtynyt uusiin maailmankaikkeuksiin
Kostea tuuli
koivut riisuuntuvat
latvoista alkaen
Lehtiä liimaantuu tien pintaan
Järvellä jotain
pystyä ja valkoista
Joutsen?, ei, reittimerkki
*
Omenapuun alla
mustarastaat nauttivat
Pienentävät ruokahävikkiä
lieventävät paineita keksiä
keinoja omenoiden hyödyntämiseen
*
Illan portilla
kuusen alla
etuoikeus hämärään
*
Ei talvikunnossapitoa
Pidetäänkö talvea kunnossa
tuleeko talvea, jota pitää
kuin ikävää, ei jäitäkään
poltettavaksi asti?
*
Rannalla vene
maata täynnä laitoja myöten
kokka uljaasti pystyssä
Jos ei hajottajia
kahlaisimme kaulaa myöten
kuivuneissa lehdissä
Sekoitan päätäni lukemalla
fragmentaarista runoutta, maailma on niin
pahassa järjestyksessä Kuinka monta
auki ja kiinni kiertämistä se kestää
ennenkuin kierteet kuluvat niin, että eivät toimi
vai ovatko jo menneet valejengoille?
Montako kertaa siedät sitä miten vähän tiedät
sumun ja kirkkauden rajalinjasta:
kirkkaan sumun ja sumuisen kirkkauden
erottaminen toisistaan vaatii asiantuntemusta
Onko siitäkään kunnon tilastoja miten monta kiipeämistä
tikapuille on jäänyt kesken?
Puhumattakaan kesken unien heräämisen
Putoava lehti, maailma putoaa
rintamat kulkevat
outoja reittejä
Valheellinen lämpö
houkuttaa avaamaan
vanhoja hautoja
Yksi ainoa töyhtötiainen
sen varovainen katse
rungon takaa Vilpitön
Maa lähti liikkeelle tietämättä suunnasta tuon taivaallista
Kaupungeissa ihmiset piiloutuivat näkyvyyteen
Maan liike hiersi esiin piiloja, joita pöyristyttiin
Moni naamiotui niihin peittääkseen oman häpeänsä
Lymysivät puutarhoissaan kuin jumaltensa hylkääminä
Monen mielestä oli tulossa jotakin
mutta mistä ja mihin menossa Jos tsunami
niin kannattaako loikoa rannalla (tai ehkä nimenomaan?)
Jos Jeesus, valmistu Herran kansa!
Maa lähti liikkeelle ja rakenteiden liitokset, ihmisten identiteetit
värisivät kuin autereinen ilma
Aloin kunnostamaan sivustavedettävää, vaarin tekemää
Sen laudat katovuoden viljanjatkeista, ruispuista 1919
Uskaltaako siinä nukkua, jos esi-isän henki herättää
kauhunhuutoon, valistaa: on vaarallista ilmaista
olevansa hengissä, huutamalla
Puutappien ja ruosteisten naulojen nitkuvia liitoksia
(liimat jyrsitty ja myyty mustassa pörssissä)
pöyhkeä kyhäelmä elonkehällä on ihminen
aavikkokettuun verrattuna avuton olento poltetussa maassa
Ei ole liikkeellä olevassa maassa paikkaa paeta
lintukotoa, impivaaraa, luvattua maata edes avaruudessa
Entinen on korjattava, liitokset liimattava uudelleen
Jos jalat sanovat sängynpohjalle en tarvitse sinua ja
kävelevät tiehensä ja laveri reunoille
mitäpä teillä turhilla tekee, ei tästä voi pudota, joutavat
koristellut päädytkin: kukapa niitä nukkuessan ihailee
Tunteeko joku aavikkokettujen estetiikan tajun
Teetä venäläiseen tapaan
itsellesi datsa, jos ei rahaa, hanki
on punainen sen talon takana, jossa oli rahaa
Jokainen uusi illuusio, putoavan lehden kevytkin
aiheuttaa kirvelyä vereslihalle jynssätyssä
Lintukodossa lintukodosta ei tiedetä mitään:
kaikki ovet narisevat kilpaa
öljykannu vieressään
Ei tiedetä mitä on Siperia sisällä
helvetti sen sisällä
Monta helvettiä sisäkkäin sen sisällä
1.
Bussi seisoo, minä istun, asvaltti kastuu
Kurki vaihtaa suota, mummon rollaattori ruostuu
Mummo ei enää
2.
Aikataulu tylyttää kuskia
bussi jyrää asvalttia
Pikkuauto päkittää edessä
karkuun henkensä edestä
Luovuta koppero, ei sinua syödä!
3.
Bussi sukeltaa saderintamaan
Lehtipuut tuulessa kuin vesikasvit virrassa
Romahtanut rakennus, hylky
meritaistelun jäljiltä
Istun sukellusveneessä
Toimeliaisuus täyttää
rajallisen mielen neliöt ja kuutiot
ja runoilija kuolee leuka sinisenä
sadonkorjuun ajaksi
herätäkseen henkiin ehkä lokakuussa, kun
masennus on realistisin olotila
tässä maailmassa
onnistutaan mielettömissä hankkeissa
Mahdollisten kustannuksella
Runoilen suomupanssaripäällä
ihon toiseutta tuntematta:
Mikä ilo viiltää lihaan vihaanpukeutuneita!
Vedän analyysiaggregaattia pitkin hakkuuaukeita
pinta huurteessa, sydän sulaa kultaa: kylvän jyvät maahan
keitän akanoista epäitsekkäästi aamupuuron
Nostan kissan häntää, kissaa hännästä pöydälle
Kaikki alkavat puhua koirasta kuin eivät
olisi hiiristä koskaan kuulleetkaan
Tunnen varjon viileyden, sen pidentymisen
Askeleet hidastuvat kuin suuntaa epäröiden
Mitään rakennettua en halua pääni yläpuolelle
Niistä tiedä mitä irrallaan
keskeneräisyyttään rappeutuneisuuttaan
valmiina tipahtamaan päähän
Sateen, valon ja varjon esteet
tarkoitustaan vastaan kääntyneet
Krakovan makkara
innostui kasviksista
Aloitti krysanteemista, jatkoi pensaskrassilla
popsi Meksikon kaktuksen, sen nesteen joi, vatsa soi
rumpuna soi ja soijaa söi
Brasiliassa
paljon paloi sademetsää
soijan tähden
Mies kuopassa, Heimonsa viimeinen
Lehden sivulla vaanii syntymävuosien tihentyvä haavi:
pidättelen hengitystä, tunnen jo matkojen etäisyydet
eikä horisontti suostu pakenemaan edellä kuten ennen
Savut takana, niiden alkupisteeseen jäänyt tuhka
ja puun kyljessä toukkien polkuja
karisevan kaarnan alla
kuulen tuulen
pysähtyvän petäjän latvaan
kuin pesäänsä laskeutuen
valon kelmeys mukanaan
puolivilliintynyt kissa hakeutuu tuvan nurkille
empimään sisään pyrkimistä:
kivikin jo hikoilee
Mainitsinko siivuttamistasi juustoviipaleista:
ne ovat oikein onnistuneita
Turha imarrella, olen kallio, jolla kehut eivät kasva
onko sinulla mielipidettä uudesta silkkitiestä?
Maailma tapahtuu niin kuin tapahtuu
pitelen mielipiteitäsi kuin sadetta
Jos pitäisi valita luonto tai ihminen…
kukaan sinulle mitään tyrkytä, puolustuksessasi on reikä
Sinun silokalliossasi sitäkään rosoa paitsi
päällekäymisesi: aina yhtä totaalista
Täytyyhän sinun nyt…minun mitään täydy…
liputuspäiväkin lähestyy…kuka tämän taas aloitti…
juustostahan minä vain
